IRC-Galleria

Juuri kun luulin että unirytmi olisi jotenkin kasassa, niin eiköhän se taas alkanut; Pätkäunien helvetti. Aamulla on todella väsynyt olo. Ja se ei juurikaan helpota päivän aikana, väsymys. Kaikkeen täytyy koko ajan keskittyä ja paneutua. Väkisellä.
Niin, tiedän ettei se miettimällä muutu paremmaksi. Mutta, kun on välillä aikaa miettiä, liikaakin, silloin kun ne levottomat jalat tai painajaiset pitävät valveilla. Viime yönä tosin näin paljon unia, osa parempia,jotkut huonompia. Yhteistä niille kaikille oli se että ne sijoittuivat menneisyyteen, ei kovin selkeään sellaiseen. Ne ihmiset jotka unessa olivat, toivat mieleen paljon muistoja, sellaisiakin joita en halua muistella, mutta en unohtaakaan. Koska se mitä kannamme mukana on osa meitä. Ja se ikävä, sellaiseen jota ei voi saada, se polttaa rintaa. Kyllä minä sen joskus vielä saan puristettua itsestäni ulos, totuuden.