Nyt on kyllä puhti poes. Hittolainen, joka ilta meinaa hieman kuumeen oiretta olla. Ja ei jaksa, ei pysty. Jos ei lepo auta, nii ei sitten mikään. Noh, siis toki olen puuhaillut ja tehnyt, mutten oikeen mitään kovin liikunnallista pysty, kun hikiä pukkaa pelkästä kävelemisestäkin.
Ja aamupäivällä olin vielä kovasti menossa matsiin veljen kanssa, joka ei sitten tulekaan. Ja nyt ei taida jaksaa treeneihinkään mennä, kun joka paikkaa särkee. En ole ihan varma onko tämä flunssaa, ylirasitusta (mistä?) vai onkos mun selkä jostakin syystä äitynyt taas pahaksi. Kun ei pitäis olla, vaan onko siltikin?
Hei vaan, ei se mitään, menen pitkäseni ja luen sotakirjaa. Se asettaa asiat aina omaan mittakaavansa. Ja sitä paitsi, toinen maailmansota ei lopu koskaan. Ainakaan kirjoissa ja elokuvissa.
Niin, muuten, tällä viikolla olen rikkonut ainoastaan yhden lennokin, jonka senkin kaverin ystävällisellä avustuksella. Korjattu on. Elämä on.
Tuo kuva ei liity siihen, ja siinä esiintyvä ystävä ei liity siihen. Laitoin sen huvikseen, kun on niin hyvä kuva.