Aamuyön angsti, uni ei tule.
Elämä sentään menee, omalla painollaan. Välillä kaikki tosin tuntuu unenomaiselta, ja herkkyys on hukassa, luovuuden odottaesssa ja kerätessä ideoitaan alitajuntaan.
Haaveiden hautasmaa.Mielen haamut menneisyydestä ovat nousseet haudoistaan, taas, ne nauravat minulle!
Haluaisin kokea sen kaiken tässä ja nyt. Sen elämän jota olen etsinyt. Rakkautta, toveruutta, luottamusta ja luovuutta, kaiken ollessa kevyttä.
Miksei minulla ole aikaa ja voimaa siihen mitä oikeasti haluan? En siis halua tarpeeksi? Ihminen tekee sen mitä oikeasti haluaa, kaikki muu on selittelyä. Jos haluan tarpeeksi, olenko itsekäs ja ahne?
Vain unissani olen todella vapaa. Ja elämän tuntuessa unen kaltaiselta, huomaan olevani taas uupunut. Suorituspakko. Pakko suoriutua, mistä? Tuottavuudesta? Vai elämästäkö?
Vai siitä ettei uskalla löysätä, ja elää oikeasti.
Yksin tänne tullaan ja lähdetään, lappu jalassa, alastomana.
Uusimmat blogimerkinnät
- Routa 22.10.
- [Ei aihetta] 23.09.
- Naiselleni 23.09.
- Sinä olet rakkaus. 10.09.
- To hell and back. 10.09.
- Muistatko vielä? Kirjoitettu 25.5.-2016, ... 10.09.
- Palava sydän 08.09.
- Toppilan Marco Hietala 15.05.
- Sinulle 25.05.
- Vaikiaa on, niinku kaikilla muillakin... 31.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2018 (3)
- ▶ 2017 (9)
- ▶ 2016 (9)
- ▶ 2015 (5)
- ▶ 2014 (2)
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (45)
- ▶ 2007 (49)
-
▼
2006 (80)
- ▶ marraskuu 2006 (3)
- ▶ lokakuu 2006 (10)
- ▶ syyskuu 2006 (1)
- ▶ elokuu 2006 (13)
- ▶ heinäkuu 2006 (34)
- ▶ kesäkuu 2006 (19)