Joo, on sitä vaikea aina muistaa, kun tosiaan kans aina 'tajunnut' asioita liikaa, ja nähnyt sen epäaitouden ja julmuuden mikä maailmassa on. Jos annat muille paljon, niin usein käykin niin se kans sitten viedään, viimeistä pisaraa myöten, tyyliin, 'nyt kävi näin-sori'. Vaan, näin se on, että itsensä pitäis hyväksyä, ja oppia rakastamaan omia piirteitään. Ne asiat joita itsesssään saattaa inhota, voi jonkun toisen mielestä olla jopa viehättäviä ja persoonassisa piirteitä. Niin, se onnen tunne ja onni. Se on ihan samalla tavalla todellisuutta, kuin se tuska ja paska olo. Jos pystyy tuntemaan tuskaa, niin pystyy olemaan myös onnellinen, edes pieniä hetkiä. Kun vaan oppis ne hyvätkin asiat näkemään, se unohtuu kyllä todella helposti, varsinkin kun kaiken saa nykyään, napin painalluksella, niin joitaki asioita ei sitten tajua edes arvostaa. Itse
kin käyn tässä pikkuisen syvissä vesissä, välillä. Onneksi on oppinut, kovalla opettelulla, sieltä myös jotenkin nousemaan. Välillä itse ja välillä ystävien avulla. Niin, yksin tänne tullaan, ja yksin täältä lähdetään, alastomana ja kylmänä, lappu jalassa. Yksin ja peloissaanhan meistä jokainen välillä on. Eikä ihmekään :/
PS. Elämän kiertokulku. Sama toistuu myös tunnetasolla, meillä on rajallinen kapasiteetti ja jos vanhasta ei voi päästää irti ja antaa asioiden maatua pois, ei myöskään pääse eteen päin, uuteen kasvuun. Ei saa jäädä tuleen makaamaan (Helvetin tuleen varsinkaan, henkisesti) =)
