IRC-Galleria

Eräällä ystävälläni on ilmeisen parantumaton ja vaikea syöpä. Meininki on; päivä kerrallaan, niin kauan kuin aikaa riittää. Eipä siihenkään voi omalta osalta muuten vaikuttaa kuin olla turhaa surkuttelematta. Harrastella ja viettää aikaa, kun sitä vielä on.
Tähän suurena kontrastina toisen ystäväni täysin leväperäinen suhtautuminen alkoholiin ja autoiluun. Itselläni on käytännössä nollatoleranssi. Kovan ryyppyillan jälkeen ei aamulla autoilla. Ei kunnes asia on täysin varma, ja promillet nollassa. Ystäväni veti herneen nenään koskapa yksissä tuumin soitimme partion perään, en minä, vaan toinen kaveri soitti. Yhden lipsahduksen voisi ymmärtää, muttei jatkuvaa välinpitämättömyyttä asian suhteen.
Juu-u, kollektiivinen vastuu. Kun joillekin se ei muuten mene kaaliin kuin kovimman kautta, jos sittenkään. Ennen kuin joku sivullinen kuolee tai vammautuu.