IRC-Galleria

Tulit taas uniini. Nauroit pilkallisesti minulle, provosoit minua. Yritit saada minut lyömään, jotta voisit lähteä ja kaataa kaiken paskan niskaani. Jollakin tavalla tajusin että se oli vain menneisyyden haamun kummittelua unessani. Kävelin luoksesi ja kysyin- Voitko antaa jo kaiken minulle anteeksi, ja jättää minut rauhaan.Olen niin pahoillani kaikesta ja en etsi syyllisiä. Tiedätkö, meillä oli hyviäkin hetkiä, ja en haluaisi niistä luopua muistoissani. Mutta, jos lupaisit jo jättää minut rauhaan, unisssani. Nyt olisin jo valmis kohtaamaan sinut kasvotusten, ja puhumaan asiat ajatusten tasolla loppuun asti. Käytännön tasollahan ne ovat olleet jo selvänä erotessamme, et jättänyt mitään epäselväksi. Ja minullakaan ei ole enää mitään aviomiestäsi kohtaan, ei kannata kantaa katkeruutta, itsehän sitä hain, ja ansioni mukaan sain.
Jätä minut jo rauhaan. En haluaisi enää herätä hysteerisesti itkien. Se ei ole kovin miehekästä. On niin lohdutonta, yksin ,pimeässä ja peloissaan.
Kunnes tajunta herää siihen että sytytän yövalon. Taas siis näitä öitä. Yksin pimeästä kylmästä kauhusta, yön hiljaisuuteen, silmät ummistaen, jonnekin taas pudoten.