IRC-Galleria

Juu, nyt pukkaa projektia, ja keikkaa, kehitystyötä tms.. Pitää taas opetella priorisoimaan asiat.

Lähimmät deathlinet; tsekkaa päivittäin asioiden tärkeysjärjestystä, muista kuitenkin että oma terveys on tärkein!
Tee suunnitelma lähimmälle 12 tunnille, ja usko siihen että teet parhaasi, silloin myöskin näin käy.
Hoida sovitut asiat ajallaan, kaikki muu on extraa.
Aloita jokainen päivä positiivisilla ajatuksilla, siitäkin huolimatta että olet nukkunut huonosti, tai tunnet itsesi väsyneeksi/kipeäksi. Hae ne asiat elämästäsi jotka ovat hvyin, niitä on oikeasti paljon.
Esim. saat vapaasti kirjoitella nettiin ja hakea sieltä tietoa, tai kirjoitella ystävillesi. On sellaisiakin maita jossa tämä ei onnistu! Ajattele sitä, kuinka vapaassa maassa voit elää!
Käy aamulenkillä, kävelyllä tai juoksemassa, tai hei, pyöräilemässä! Tee punnerruksia, tai jotakin muuta että syke hieman nousee. Ota kylmä suihku. Jotakin joka herättää sinut taas hienoon ja ainutlaatuiseen päivään. Sinä olet ainutlaatuinen!
No niin, mitäs siinä vielä ihmettelet. Näin helppoa se on!

Noh, siis, koko alkavan viikon on ollut niskat niin jumissa että päässä humahtaa aina jos teen jonkin nopean liikkeen, tai siis hieman tavallista liikkumista nopeamman, eli siis, jos yritän tehdä jotain budo-harjoitteita, se on sitten jatkuvaa humahtelua. Samoin pyöräillessä, kun katson nopeasti olkani yli tms.. Perkele noita hotellien tyynyjä ja autossa istumista sen päälle...

Sain yhden pienen projektin oleellisen kohdan ylitettyä, ja sain hyvää palautetta. Ja kaiken lisäksi olin myös itse tyytyväinen, oho, olenkohan parantumassa perfektionismista, ja pystyn keskittymään hetkittäin siihen tekemisen ja hetkeen? Ja se näyttää useimmiten riittävän.
Vaan, nythän on kesä, ja aurinko. Ja ne kärpäset.

Eilen oli soittotreenit, ja sinänsä ihan ok ne meni. Siis, hmm. saatiin hommaan selkeyttä, ja hiottiin muutamia riffejä ja kitaran työnjakoja. Mutta, siis, se vaan että näin sitten viime yönä hommasta painajaista. Muutama pikku asiahan sieltä jäi mieleen kellumaan, ne on nämä soittohommat vaan sellaista sydämellä tehtävää juttua, kun sitä taitoa ei hirveesti ole. Ja kritiikki on toisinaan siihen nähden kovin julmaa.

Ahmosuon lentokenttä, Pikkarala. Kemistä asti saapui harrastajia koelentämään ja muuten vain lennättelemään RC-lennokkeja. Minun osalleni lankesi kunnia toimia uuden suurehkon mallikoneen koelentäjänä. Kyseinen kunnia lankesi minulle koskapa olin koelentänyt kaikki saman harrastajan 4 aikaisempaa lennokkia. Joten luonnollinen jatkumo oli sitten päästä hieman isomman koneen puikkoihin. Koelentohan sujui hyvin, kuten kaikki aikaisemmatkin, ja koneen omistaja oli erittäin tyytyväinen koskapa hänen silmäteränsä pelasi hienosti. Päivä eteni muutenkin aika mukavasti, sillä saman päivän aikana opetin oppilasta opetuskaapelin välityksellä, kolmen 12 minuuttisen lennon ajan. Samaan päivään mahtui osaltani seuraavien lennkkien lennätys; Arttech Edge540,JP Bristol Scout, Bf109 aircombat, Fw190 aircombat, GWS Spitfire, BlueStick ja Edge540 (180cm, bensamoottori). Joten voisin pitää päivää aika antoisana.
Lisäksi jäin n. puoleen yöhön asti viettämään vieraiden kanssa iltaa, jonka jälkeen poistuin kotiin päin, 1/2 oluen juotuani. Voisin pitää tätä aika kohtuullisena sosiaalisen juomisen määränä;)
Niin, ja pienenä yksityiskohtana oli illassa se että oli paikalla vähän niin kuin väkisin järjestetty sinkku-naishenkilö, erään vieraamme vaimon ystävä. Toki, tyylilleni uskollisena totesin että; Ei ole ollut tapana, enää nykyisin, sotkea harrastuksiin naisihmisiä... Kun siitä ei yleensä seuraa mitään
hyvää, ainakaan pitemmän päälle. Kuten kokemus on opettanut. Noh, ja tämän kommentin heitin kaikkien kuullen, ja aivan asiallisesti. Ja vinoiluihin siitä ettei mitään saada aikaan, vaikka naisia järjestetään tarjottimelle vastasin; Eipä näitä ole tähän asti tarvinnut iskemällä iskeä. Toki ei siinä tyttösessä mitään vikaa ollut, nätti ja iloinen ihminen, kait? Minä olen tällainen vähän rauhallisempi, ja henkisesti kuohittu kaveri, joten se siitä.

Näyttäis että kesäkuulle on tulossa ainakin n.10 kuvauspäivää eräässä tv:tuotannossa, ja sama tahti jatkunee koko kesän. Elikkäs, jos ei tule mitään ikäviä peruutuksia(joka on aina mahdollista) pitäis kesäksi olla toimeentulo turvattu=) Ja tie kutsuu kulkijaa.On the road again. Oulussa ei ilmeisesti kuvat mitään, joten kilometrejä kertyy jokunen tuhat, varmasti.
Jos tuohon sais jotakin muutakin keikkaa väliin, sais tuon VISAn laskunkin sitten nollattua...
Niin tosiaan... Se on koko kevään ollut lähinnä sitä minimi erien lyhentelyä, se 1000e lasku odottaa ja korko karttuu... Noh, mutta pakkohan sitä on elää ja harrastaa.Nyt varsinkin kun päätin luopua alkomahoolista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Nyt jo kolme viikkoa täynnä, vain kaksi ykkös olutta makkaran kera, nuotion ääressä. Vapun aika oli todellakin sen verran hapokas että se pisti miettimään elämän ja terveyden merkitystä...

Se on taas minussa pinnalla, se levottomuus, sielun ja sen tasapainon löytäminen siihen mitä oikeasti etsii. Jossakin vaiheessa olin jo tavoittanut pienen häivähdyksen totuudesta, ja tiedän senkin ettei sitä oikeaa totuutta ole. Ja mitä siitä? Ei mitään. Perus tylsyys. Täytyy yrittää keskittyä, täytyy tehdä asiat jotka ovat tärkeitä, täytyy yrittää elää. Jokin kuitenkin puristaa rintaa koko ajan,
se tulee välillä uniin, ja joskus muistuttaa menneisyyden varjoista. Voi olla että olen jo unohtanut, mutta sydän parkani ei. Eiköhän se kiveksi muutu, kun aikansa odottaa?

Kuvailin Shidoshimme opetusta ja materiaalia kertyi noin 2h 20min. Toki siinäpä ei treenaamisesta oikeastaan mitään tule, joten tein valinnan ja kuvasin. Täytyyhän jonkun tehdä sekin.

Bändin laulusolisti pyysi biisiä seuraaviin treeneihin. Lupasi tulla uusien sanoituksien kanssa.
Jollakin ihmeellisellä tavalla tekaisin ja äänitin parissa tunnissa, siis kotivehkeillä, ja yhdellä kitaralla
kolme ehdotelmaa uusiksi biiseiksi. Jos nyt maailmassa on enää yhtään uutta biisiä?
Evilän setä tykkäsi uusista. Ja se on hyvä.
Oispa se aina yhtä helppoa. Oli verran huono olo, että en pystynyt fokusoitumaan kuin yhteen asiaan, sillä kertaa. Tämä helvetin maha on ollut sekaisin kohta viikon.
Viime yönä 5 kertaa wc-rules ok, naapurit tykkää varmasti kanssa. Mutta, toki eilen kävin jo pyöräilemässä 20km, ja olin töissäkin pienen hetken. Meinaa vaan olla välillä aika heikko-olo.
Mutta, jos ei huomenissa ala helpottamaan, niin välskärille on sitten kertomista.
Mutta pääasia on että korvat, silmät ja kädet pelaa.

Audiogrammi on tyypillinen tapa esittää graafisesti tutkittavan henkilön kuulonalenema.

Tai sitten se ettei alenemaa ole. Tiesin sen että oikean korvan kuulo on huonontunut harrasteissa.
Se että ero ei ollut kovin merkittävä, oli suurempi yllätys. Eroa oli mutta siten ettei normaalissa elämässä asilla pitäisi olla merkitystä. Osittain se voi johtua iän(!) mukanaan tuomasta heikentymästä.
Hoitaja/ testaaja kysyi uteliaana- Miksi ylipäätänsä testautin kuuloni? Koska se on erinomainen?
Niin, siis, ehkäpä, muttei niin hyvä mitä joskus on ollut;)
Ja, odotan lääkärin soittoa ja tarkempaa analyysia niistä taajuuksista joissa on alentunut herkkyys.
Niin, alunperin menin tuon tuonne koskapa minulla on ajoittaista tinnitusta oikeassa korvassa.
Esimerkiksi lusikan kilahdus lattialle saattaa sen laukaista; Kuulotaajuuksista häipyy ylemmät osat ja kaikki kuulostaa puurolta... Mutta, koskapa se ei ole aivan jatkuva tilanne, asian kanssa voi elää.
Ja kuka käskee tiputtelemaan lusikoita tms.?

PS. Kyllä siinä oikessa korvassa on selkeä tiputus, 6000-8000 hertsin välillä. Mutta vasen oli onneksi vielä kohtuullisen hyvä. Samalla alueella myös siinä tiputusta, mutta aivan normaalin rajoissa.
Tulpat siis tilaukseen seuraavasta kunnon tilistä. 200e ne maksaa. mutta ovat kyllä sen arvoisetkin.