IRC-Galleria

Ei nyt oikein nappais juuri mikään. Vitun syssyn paskakelit, ja paskemmaksi muuttuu.

Eilen kävin kentällä, ja lennätin lennokkia. Toisella lennolla ei laskutelineet halunneet tulla ulos, ja eipä siinä mitään mutta kun ne ei eivät halunneet mennä aivan sisäänkään asti... Hallittu mahalasku. Ja pienehkö teline remontti. Irronneet osat löytyivät siiven sisältä, ja mitään ei varsinaisesti ollut rikki, ainoastaan irronnut pultti, mekanismin välissä jumissa.
Juuri niitetty heinä on okein näppärä laskeutumisalusta.

Timo

Kahden viikon aikana toinen päivä kotona... Jep jep. Reissattu on. Eilen sentään pääsi kuvausten jälkeen uima-altaaseen, ja porealtaaseen=)

Tiikeri kissa kuoli sitten, arvokkaasti, vanhuuteen. Ikää oli yli 16v. Vielä aamulla oli juonut kupista maitoa, mutta iltapäivästä oli jo niin heikkona ettei jaksanut kävellä kuin muutamia metrejä kerrallaan. Kävin hyvästelemässä vanhan herran, ja jätin rauhassa nukkumaan. Ei se jaksanut enää edes kehrätä. Ja alkuillasta saapui viesti, Tiikeri in memoriam.

Kävin hautaamassa vanhan herran, kiviseen maahan, 'Keisari' nimisen kissan viereen.

Tuntui Tiikeri tehneen ison vaikutuksen puutarhan väkeen, ja asiakkaisiin sen vuoden aikana jonka ehti viettää 'vanhainkodissa'. Erittäin fiksu kaverihan se oli. Kulki Eskon seurana puutarhalla, ja kävi jopa saunassa, kaverina=) Ja vieressä vilkas kasitie jonne päin ei ollut suurempia haluja ikinä, katseli matkan päästä vilkasta liikennettä, ja kun sanoin 'Sinne ei saa mennä, siellä on liikaa autoja.' Niin ei kuulemma mennyt lähellekään tietä enää, samoin ei mennyt kellossakaan asuttaessa.
Omakohtaisia muistoja on paljon, vuosien -92-08 ajalta. Siinä välissä ehti mennä kaksi muuta kissaa autojen alle, ja Tiikeri sen kun porskutti. Paitsi että kerran jäi peruuttavan taksin alle, ja asiakas itku silmässä kiikutti sitä minun oveni taakse, ja kun kissa sitten siinä tokeni, niin huomasin ettei suurempaa hätää ollut, mitä nyt pientä nilkutusta oli havaittavissa. Toinen kerta oli sitten kun kissa hävivi yli viikoksi, ja palasi nälkäisenä naru kaulassa... En tiedä mitä oli tapahtunut, muttei kuitenkaan mitään ilmeisen mukavaa. Ja, maalla asuessani kissa palasi ilmakon luoti takajalassa kotiin. Ja kerran tultiin mahanpohja verillä tappelun jäljiltä kotiin, ja pikkaisen tais olla korvassakin nirhautumaa. Sääliksi kävi sitä toista osapuolta, joka tuskin vähemmällä selvisi.
1 vuotiaana voitti kollikilpailuissa painavimman kollin palkinnon... Ja tosiaan oli juuri kasvanut täysikasvuiseksi=) Eli siis ei ollut lihava. Isoluinen vain.

Mikä on romaanitaustainen henkilökohtainen valmentaja ? Se on personal Rainer.
=)

Tänään tuli mielenkiintoinen puhelu... Jos homma etenee kuten haluan, on töitä ja kunnon palkkaa tiedossa, ainakin puoleksi vuodeksi. Niin, siinä sivussa nuo muutkin hommat, ja keskeneräiset kuvaukset loppuun. Ois aivan älyttömän hienoa jos projekti etenisi kuten ollaan ajateltu.

Juu, nyt pukkaa projektia, ja keikkaa, kehitystyötä tms.. Pitää taas opetella priorisoimaan asiat.

Lähimmät deathlinet; tsekkaa päivittäin asioiden tärkeysjärjestystä, muista kuitenkin että oma terveys on tärkein!
Tee suunnitelma lähimmälle 12 tunnille, ja usko siihen että teet parhaasi, silloin myöskin näin käy.
Hoida sovitut asiat ajallaan, kaikki muu on extraa.
Aloita jokainen päivä positiivisilla ajatuksilla, siitäkin huolimatta että olet nukkunut huonosti, tai tunnet itsesi väsyneeksi/kipeäksi. Hae ne asiat elämästäsi jotka ovat hvyin, niitä on oikeasti paljon.
Esim. saat vapaasti kirjoitella nettiin ja hakea sieltä tietoa, tai kirjoitella ystävillesi. On sellaisiakin maita jossa tämä ei onnistu! Ajattele sitä, kuinka vapaassa maassa voit elää!
Käy aamulenkillä, kävelyllä tai juoksemassa, tai hei, pyöräilemässä! Tee punnerruksia, tai jotakin muuta että syke hieman nousee. Ota kylmä suihku. Jotakin joka herättää sinut taas hienoon ja ainutlaatuiseen päivään. Sinä olet ainutlaatuinen!
No niin, mitäs siinä vielä ihmettelet. Näin helppoa se on!

Noh, siis, koko alkavan viikon on ollut niskat niin jumissa että päässä humahtaa aina jos teen jonkin nopean liikkeen, tai siis hieman tavallista liikkumista nopeamman, eli siis, jos yritän tehdä jotain budo-harjoitteita, se on sitten jatkuvaa humahtelua. Samoin pyöräillessä, kun katson nopeasti olkani yli tms.. Perkele noita hotellien tyynyjä ja autossa istumista sen päälle...

Sain yhden pienen projektin oleellisen kohdan ylitettyä, ja sain hyvää palautetta. Ja kaiken lisäksi olin myös itse tyytyväinen, oho, olenkohan parantumassa perfektionismista, ja pystyn keskittymään hetkittäin siihen tekemisen ja hetkeen? Ja se näyttää useimmiten riittävän.
Vaan, nythän on kesä, ja aurinko. Ja ne kärpäset.

Eilen oli soittotreenit, ja sinänsä ihan ok ne meni. Siis, hmm. saatiin hommaan selkeyttä, ja hiottiin muutamia riffejä ja kitaran työnjakoja. Mutta, siis, se vaan että näin sitten viime yönä hommasta painajaista. Muutama pikku asiahan sieltä jäi mieleen kellumaan, ne on nämä soittohommat vaan sellaista sydämellä tehtävää juttua, kun sitä taitoa ei hirveesti ole. Ja kritiikki on toisinaan siihen nähden kovin julmaa.