Seison kuilun reunalla
Ääneni on kadonnut
Hukkunut johonkin
Kuin musta aukko olisi sen nielaissut
Huuleni muodostavat sanoja
Ääntä ei kuitenkaan kuulu
En itsekkään ymmärrä
Mitä olen sanomassa
Tai mitä tahtoisin sanoa
Omituista surinaa pääni sisällä
Omantunnon temppuja
Tai sitten pirun
Mistä ne pitäisi erottaa
Kumpikin huutaa liian lujaa
Tartun kiinni
Kunnes huomaan
Ei minulla ole enään käsiäkään
Katson jalkojani
Jotka liukenevat silmieni edessä tyhjyyteen
Liu'un kauas
Pidemmälle ja pidemmälle
Olen valmis antamaan periksi
Luovuttamaan
Ja sitten vain sukellan.