IRC-Galleria

Miten ihmeessä sitä jaksaa aina kirjoittaa tänne jotain "järkevää".. Yleensä on reiluissa promilleissa tai ainakin nousussa kun mieleen juolahtaa jotain valaisevaa..

No, poistelemaan en mitään rupea, sehän se kai päiväkirjan tarkoitus on.. Tuottaa helpotus ylitsevuotavalle ajatukselle silloin, kun ne pienet pirut eivät enään pään sisälle mahdu..
Olkoonkin sitten, että on "julkinen"..

Koska koskaan ei voi olla
Eikä koskaan tulla

Miksi siis nähdä vaivaa
Edes yrittää.

Ja tämän kaiken tiesin jo ennestään.

Jaa..
Tässäkö se sitten on?
Elämäni tarina
Alku ja loppu
Loppu ja alku

Ken tälle tielle lähtee
Sen jättäköön kesken
Koska koskaan ei voi olla
Eikä voi tulla
On vain oltava

Et halua nähdä
Mitä minä näen
Tai olen nähnyt

Et halua kuulla
Mitä minä kuulen
Tai olen kuullut

Et halua tietää
Mitä minä tiedän
Tai mitä olen joskus tiennyt

Jätä siis kaikki vain sattumaan
Usko, se kantaa
Yli kaiken sen
Jota ikinä uskoisi et..

Seison kuilun reunalla
Ääneni on kadonnut
Hukkunut johonkin
Kuin musta aukko olisi sen nielaissut

Huuleni muodostavat sanoja
Ääntä ei kuitenkaan kuulu
En itsekkään ymmärrä
Mitä olen sanomassa
Tai mitä tahtoisin sanoa

Omituista surinaa pääni sisällä
Omantunnon temppuja
Tai sitten pirun
Mistä ne pitäisi erottaa
Kumpikin huutaa liian lujaa

Tartun kiinni
Kunnes huomaan
Ei minulla ole enään käsiäkään
Katson jalkojani
Jotka liukenevat silmieni edessä tyhjyyteen

Liu'un kauas
Pidemmälle ja pidemmälle
Olen valmis antamaan periksi
Luovuttamaan
Ja sitten vain sukellan.

Uuden vuoden alku..
Mahtaako luvata parempaa
Vai vielä huonompaa
Vai jopa jotain mahdotonta..

Ainakin tapa jolla uuden vuoden aloittaa
Voi antaa osviittaa siitä
Ettei asiat ainakaan helposti
Tule tai mene paranemaan.

Otan siis kaiken ilon siitä irti
Mitä ja mistä sen saan
Murehdin sitten
Kun on takaisinmaksun aika.

Sinä hetkenä
Jolloin tajuan koko totuuden.

Jotkut päivät ovat jo alkaessaankin täydellisen onnistuneita..
Vaikka tuskin tuntiakaan unta sain yöllä, niin väsymys ei pahemmin vaivannut..
Ja vaikka koko päivä meni töissä reisille, ei sekään pystynyt latistamaan hyvää oloani.
Joskus vaan on näitä onnellisia päiviä..
Joskus niistä kuuluu kiitos itselleen,
Joskus jollekkin toiselle
Ja joskus jollekkin tuntemattomalle voimalle..
Tänään se kuuluu sinulle :)

Onnex huomenna pääsee jo töihin lepäämään.. :)

Joulu alkaa kääntyä jo paremmalle puolelleen.. Ollaan pikkuveikan kans laulettu äänemme käheiks Singstarissa, jonka lapset sai joululahjaks :)
On ollu tosi mukavaa taas pitkästä aikaa viettää aikaa Teemun kanssa, on ollut ihan mielettömän upeita keskusteluja, läpänheittoo ja hyvää seuraa kaikin puolin.

Tänään lapset lähti joulun viettoon isänsä luokse ja tarkoitus olis hilpaista kaupungille jossain välissä. Tosin suihkuun menoakin hankkinut jo useamman tunnin :)
Kyllä tää tästä silti, ilta on vielä nuori, minä en :)

Joulupukin tuoma lahja oli mieluisimmista mieluisin, koko alkupäivä meni Bodomin DVDn parissa. Aivan upeaa materiaalia ja biisit jysähtää liki samoin kuin Ankkarockissa! Mahtavaa!

Siitä DVDstä on minulle suurta iloa ja onnea vielä moneksi päiväksi tulevaisuudessakin.. Onneks pitää mennä töihin vasta torstaina.. Ja nyt on muutenkin lepoa hermoille, kun lapset lomailee Forssan suunnassa.. Ei tarvi kantaa huolta nyt muuta kuin itsestään. Joskus kyl siinäkin on liikaa, mut koitetaas :)

Aattoaamu tästä hiljalleen valkenee..
Voi kun olis saanut unta.
Viime yön jäljiltä sen verran hämillään, ei tuu uni.
En tiedä mitä tapahtui, ei pahaa ainakaan.

Rakas pikkuveljeni on täällä.. Lapseni ovat lähelläni..
Elämä voittaa aina lopulta, ja mikä sen mahtavampaa onkaan, kuin olla tässä
Elää hetkessä ja seuraavassa
Nauttia lasten kysymyksistä, riemusta
Arvaillen lahjojansa
Pitkää piinaa koko päivä,
Ehkä pieni huolen häivä
Saako mitä toivoo
Mutta pety ei kumpikaan :)

Oikein rauhallista ja lämmintä joulua kaikille :)

Mikä onkaan mukavampi tapa aloittaa perjantaipäivä kuin menemällä poliisiasemalle kuultavaksi.. Mut joo, asiat ainakin etenee, suuntaan jos toiseenkin.
Pahinta on tietysti aina odottaminen, mut onneks joskus jotain tuntuu tapahtuvan kuitenkin.
Eka työviikko tapahtuneen jälkeen takana, ja joulustressiä pukkaa onneks sitä tahtia, ettei tapahtuneita pahemmin kerkiä miettimään.

Elämä on.. Niitä lauseita, jotka pätevät melkein mihin tilanteeseen tahansa ikinä.. Isä raiskas tyttärensä/poikansa.. Elämä on.. Kaveri veti ittensä hirteen.. Elämä on.. Tytär sai lapsen.. Elämä on.. Poika kirjoitti ylioppilaaksi.. Elämä on..

Mihin tahansa tilanteeseen tämä lause sopii ja mainosmies, joka sen on kehitellyt, on varmasti tienannut elämänsä leivän sillä.. Ja ainakin kanssaihmisten kunnioituksen, eläähän hänen sanomansa melkein kaikkien suomalaisten huulilla päivästä toiseen..

Toisaalta tuo lause kuvastaa myös tätä meidän hälläväliä sukupolvea, jolla ei ole tunteita jaettavaksi, ei sanoja sanottavaksi, ei lohtua annettavaksi.. Silloin kun niitä kipeimmin tarvittaisiin. Välillä kuvittelemme tuntevamme jotain, mikä äkkiä osoittautuu harhaluuloksi. Tunne on vain mielikuva jostain, mitä haluaisit tuntea.. Elämä on..