Tuntuu ikävältä ajatella menneitä ja tulevaa.
Ahdistaa olla pinnanalla.
Pelkään hukkuvani aallokkoon,
Sanojen katoavan myrskyyn.
Itken kyyneliä poskilleni
ja hukutan ne tyrskyyn.
Räpiköin tunnemyrskyjeni aallokossa
ja etsin karikkoa jonne rantautua.
Aurinko nousee ja laskee.
Aallot riehuvat ja tyyntyvät.
Ilta pimenee,
nousuvesi saapuu.
Hyppään sen harjalle ja
annan veden kelluttaa minut pinnalle.
Ranta häämöttää horisontissa.
käännän suuntani.
En haluakkaan vielä rannalle.
Haluan keinua ajattomuudessa.
Ei yötä.
Ei päivää.
Silmät suljettuina,
maalaan elämäni merenvärein aaltoihin.