Käännän katseeni pois peilistä,
juoksen toiseen huoneeseen.
Hulluus painaa mieltä,
Suljen silmäni hetkeksi.
Avaan ne taas uudelleen,
Näen lattian pölyisen.
Olen Käpertynyt nurkkaan,
Hukuttanut varpaat pölyyn.
Hengitän hetken syvään,
Ahdistuin vain hiukan.
Pystyn kyllä parempaan,
se vaatii pelkkää aikaa.
Pakotan itseni jalkeille,
nostan jälleen katseeni.
Kohtaan omat kasvoni,
Säikäytin kai itseni.
Astun vielä lähemmäs,
Lasittuneet silmät,
pörröinen tukka.
Vaatii aikaa huojentua.