Kammottavat sateen kastelemat sormet tarrautuvat käsiini.
Ne raahaavat minua ranteista laattalattiaa vasten synkkään ja pimeään huoneeseen.
Kylmät sormet koskettelevat kasvojani kostuttaen huuleni.
Vartaloni värähtälee kosketuksista.
Kiemurtelen otettani irti.
Kylmät kädet eivät päästä minua pakenemaan.
Ne tarraavat ranteistani aina vain tiukemmin kiinni.
Silmäni eivät näe mitään.
Olen tyhjyydessä pimeän ympäröimänä.
Poskelleni valahtaa kyynel.
Yritän huutaa, mutta huuto juuttuu kurkkuuni.
Päästän pienen parkaisun,
joka hellittää hiukan käsien puristusta.
Tuntuu kuin tyhjyys muuttuisi aina vain tummemmaksi tyhjyydeksi.
Viileän laattalattian kosketus katoaa altani.
Vajoan alaspäin.
Kylmät kädet irrottavat otteensa.
Tipun tyhjyyteen...
...Herään omaan huutooni.
Tunnen hien valuvan otsaltani.
Kyyneleet kirvelevät silmänurkissa.
En ole vielä hereillä painajaisesta.
Paratiisi uneni ei päässyt toteutumaan.