IRC-Galleria

Vastaaja: Ville
Ikä: 16

Käske jonkun miespuolisen selittää seuraavat sanat ja vastata kysymyksiin


-kylmävahaliuskat = Kun on näitä kuumavahaliuskoja, joilla poistetaan näitä karvoja, niin kai näillä kylmävahaliuskoilla sitten liimaillaan niitä takaisin.

-legginssit = Pitkät kalsarit.

-tamponi = Pienehkö hevoseläin, kirjoitetaan tampio.

-mitä eroa on puuterilla ja meikkipuuterilla? = Mitä ne on?

-mitä eroa on hajuvesissä eau de toiletella ja eau de parfumillä? = toilette on luonnollinen vessatuoksu.

-push up = tarkoittaako se nyt sellaisia Tissiliivejä

-Louis Vuitton = Onks se mäkihyppääjä?

-tuubitoppi = Youtube netti palvelun top lista

-vuokkoset = Kevät niityllä kasvaa.

-ejakulaatio = Psykiatrikaan ei osannut lausua tätä sanaa.

-eyeliner = liittyy silmiin

-o.b = H- Nortiga

-mitä eroa on kuorinta- ja meikinpuhdistusaineella? = kuorinnassa varmaan saattaa olla jotain vahvempia aineita, se voi kuoria vahingossa palan naamasta.

Rahallisia ongelmia.

Mietin joskus miksi ajattelen.
Helpompaa olisi ilman ajatuksia.
Kulkisi vain tuulessa.
Välittämättä muusta, kuin itsestään.
Ottaisi hetkestä kiinni ja antaisi elämän viedä.
Kulkisi silmät sidottuina, näkemättä mitään.
Sulkisi korvansa turhilta kommenteilta.
Sulkisi sydämensä surulta ja vihalta.
Eläisi railakkaasti ilman sitoutumista.

Olisi kunnon vittupää.

Pysähdyn, koska ei maata näy.
Ajelehdin ja mietin löydänkö.
Kotini on niin kaukana.
Kaupunki, josta lähdin kuollut on.

Niin kovin kauan ehti kulua.
En ilman teitä tahdo palata.
Viimeinkin tiedän mitä ikävöin.
Kaupungin sielu syntyi meistä.

Matalataajuus maata päin.
Lähetys jäänyt viestiä toistamaan.
Takauma näyttää reittini.
Satama, josta lähdin tyhjä on.

Niin monta aikaa ehti kulua.
En ilman teitä tahdo palata.
Viimeinkin tiedän mitä ikävöin.
Kaupungin sielu syntyi meistä.

Niin kovin kauan ehti kulua.
En ilman teitä tahdo palata.
Viimeinkin tiedän mitä ikävöin.
Kaupungin sielu syntyi meistä.

Tuhosin sen pilven.
Yksin ja erikseen,
muttei enää yhdessä.

Kävelen hauraan hattarapilven päällä liian raskain askelin.
Olen unohtanut todellisuuden.
Unohtanut pelot, vastuun, suraukset, surun.

Ja kun otan sen viimeisen askeleen,
hajoan.
Hajoan ja jään leijumaan ilmaan odottamaan pelastajaa.
Pelastajaa, joka tuskin saapuu.
Pelastajaa, joka katoaa kuitenkin.

Hajoan hattarapilveni mukana.
Hajoan ja tipun todellisuuteen pelon ja surun keskelle.

Sinne missä harvoina hyvinä päivinä paistaa aurinko.
Sinne missä lehdet tippuu puista jo ennen kesää.
Sinne minne talvi saapuu jo ennen syksyä.

Todellisuuteen, jota ei voi paeta.

Syystuuli paiskaa totuuden kasvoille.
Lasken kynttilän haudallesi.

Itkettää.
Kyyneleet kuivuvat pois tuuleen.

Viimeiset päiväsi itkin ja rukoilin puolestasi.

Vasta tänään uskalsin astua hautasi vierelle.
Vasta tänään tajusin sinun olevan taivaassa.

Kiitos mummu.
Kiitos ja anteeksi. <3

Kaikki menee ohitse.
Tuuli kulkee lävitse.
Piinaa ajatuksia.
Hajottaa pelkotilani.
Kaatuu puun tavoin.
Särkyy sirpaleiseksi.
Elänkö elämän näin?
Elätkö elämäsi näin?
Sinäkö?
Minäkö?
Hajoitetaan ja hallitaan.
Pelkotilat kahlitaan.

Hukkaan kaikki heitetään.