Meikää surettaa kaikki kaverit, jotka ovat masentuneita ja itseinhoisia ihmisiä. Haluaisin auttaa niitä kaikkia. Voisin ruveta uudeksi Jeesus-inkarnaatioksi, joka tarjoaisi ratkaisuun näihin ongelmiin. Uskonto tosin on liian helppo ratkaisu, haluaisin oikeasti auttaa niitä ihmisiä enkä tarjota vain keinoa peittää ongelmia uskoon. Tosin uskokin on asenne, ja jos uskoo, että voi muuttua siitä epätyydyttävästä figuurista, jonka peilissä näkee, miellyttäväksi ihmiseksi, se on mahdollista, sillä uskonto tavallaan jo tarjoaa valmiin muotin tuolle miellyttävyydelle, eikä asiaa tarvitse itse sen kummemmin ajatella. Tästä uskon olevan kyseessä, kun juopot ja narkkarit ja sen sellaiset kääntyvät kristityiksi.
Voisin myös ruveta luokanopettajaksi. Opettajana kun voi vaikuttaa niin paljon siihen, millaisen ihmiskuvan lapset pieninä saavat. Itse ainakin tiedän omat osa-alueeni, johon panostaisin opettajana, ne olisivat tasavertaisuus ja koulukiusaamisen vähentäminen. Tasavertaisuudella en suinkaan tarkoita sukupuolten välisiä eroja, vaan sitä, että lasten ei tulisi saada etuoikeuksia ja vapauksia. Jos aineen läpäiseminen edellyttää tiettyä määrää työtä, kukin oppilas tekee juuri sen määrän työtä saadakseen arvosanan. Itse olen ainakin huomannut liiallisten etuoikeuksien miltei pilanneen elämäni. Uskon, että suurin osa lukiossa kokemistani vaikeuksista juontaa juurensa siihen, että peruskoulussa olen saanut aivan liikaa vapauksia tyyliin "joo no vaatiihan tämä mantsa tämän ja tämän kokeen, mutta kun sinä olet muuten hyvä oppilas, ei sinun tarvitse tehdä mitään koetta, annan sulle kiitettävän". Tämä on koitunut turmakseni lukiossa, jossa todellakin täytyy tehdä tietty määrä töitä läpäistäkseen kurssin. Mielestäni jokaisen täytyy tehdä vähintään yhtä paljon töitä läpäistäkseen oppiaineita jo peruskoulussa. Ei elämässä pärjää vain luovailemalla ja väistelemällä vastuuta.
Joo, nyt lähden paapaamaan, menee liian epäselväksi shitiksi. Join lähestulkoon liikaa.