IRC-Galleria

Ällistyin kuinka menetetyn talven lunta olen.
On ollut tapanani käydä kavereilla kahvilla
koska en ole koskaan saanut mesetettyä puoltakaan
tärkeimmästämme.
On ollut tapana käydä kylässä
katsoa ihmistä silmiin.

Olen sulaneen nuoruuteni pisaroissa
jotka viemäriviidakoissa sukeltavat.
Nuoruudessani homot olivat kaapissa,
nykyään heillä on vientiä naisrintamalla.
Ei ennen ollut tapana halaillakaan,
nykyään on fuckbuddyt.
Olenko sitten kateellinen tälle kaikelle kehitykselle
josta olen jäänyt paitsi.
Kun tarkemmin katson, en sittenkään.
Vaaka painaa menneisyyden suuntaan.

Samaan käännytysprosessiin olen kuitenkin joutunut,
ei kiireellisenä onneksi.
Haluan astua tosi tv-ja salkkarisaippuamaailmaan viimeisenä.
Haluan vielä muistaa kuinka opettaja oli auktoriteetti.
Muistaa ajan jolloin ei ollut trendikästä käydä yhdellä.
Tämä globaali laiva seilaa suoraan myrskyyn.

Muistan ajan jolloin vampyyrit olivat saduissa.
Se yksi ja ainoa, kreivi Dragula.
Nykyään Lestatit lentelevät ulos näytöistään
kaduille ja klubeille chillaamaan goottivaatteissaan
ja torahampaita ostamaan.
En itse "ostaisi tuota"
edes "semiaamuna" herätessäni.
Noitiakin on jälleen.

Joskus vielä jaksoin vääristyneesti uskoa
olevani kehiyksen rattailla ja vähän sen ylikin.
En silloin osannut aavistaa kuinka
kummallista nykyään kaikki on.
Latteakaan en ole vielä ehtnyt maistaa.
Taidan toistaa samaa kaavaa
"Ennen oli miehet rautaa"