Olen tullut heikoksi
tai minua ravistaa kriisi
jokin pysyvä.
"Mikä on parempi itselle"
etsii uomiaan.
Tulee jano jokaisesta ihmisestä
surusta ja ilosta.
Kun musiikki soi
päihtyy jokaisesta ajatuksesta.
En taaskaan jätä
tupakkaakaan mieleen nikottamaan.
Annan palaa täysillä koko ajan.
30 on käsillä-
en usko sen johtuvan siitä kuitenkaan.
On helppoa olla välinpitämätön (tässä ajankuvassa).
Olen taistellut empatian aavoilla
ja saanut sieluuni säröjä.
Selitykset kaikkeen on
kirjoittanut minussa kuin panteisti.
Katson niska kipeänä avaruuteen-
ja muualle luontoon.
Kokemisen orgastiset hetket
ovat käyneet harvemmiksi
ja usein miettii milloin juna kääntyy
takaisin kotiin.
Vielä silti talvi-öinä
syvä hämmästys
henkeä haukkovan kaikkeuden edessä,
katsoo itseään koskettaneen kirjan jälkeen peiliin
ja näkee sen kuuraisen kyyneleen läpi ihmisyyteen-
jonka ajoittain masentui unohtuneen.