Yö kykenee vain osaan siitä
loittonevista toisistamme
kuinka yksin tulemme olemaan.
Siitä esimustasta olemattomuudesta
joka jatkuvasti aikoja vartioi.
Yö ei ole vielä edes avain porttiin.
Heitämme jäähyväisiä koko elämän
niin valossa ettemme huomaa sitä
itsekään.
Huomaa kun erkanemme
koko ajan pois.