IRC-Galleria

Jonnekin ihmiskohtaloiden taa
ihmismerten jotka sadoin sydämin sua koskettaa.
Et kauaksi mutta teet lähtöä.

Et pakkaa vaan suutelet,
en ole surullinen vaan iloitsen.
Kuinka sinunlaisia on.
Kuinka tunnen jo nyt
etten koskaan enää
katso yötä yksin.

Kuinka me näemmä aina toistemme läpi
ja kuinka aina tulen hymyilemään
kyyneleissäsi kun sinulla on raskasta.

Sinä olet minulle aina iso hali
kun olen ihmeissäni vailla suuntaa
itseni kanssa.

Teet lähtöä jo
vaikka päivämme ei ehtinyt edes illan haavaan.
Ja toisaalta tässä kesässä oli
sanottu jo kaikki tarpeellinen.