IRC-Galleria

Levottomassa illassa
monenmoisia tuoksuja, hajua.

Levottomassa kuulee jos jonkin sortin sorinaa
ei voi uskoa kaikkea kuulemaansa.

Levottomassa illassa
on silmäpeliä
ja pari vittumaista portsaria.

Levottomassa illassa maksaa turhasta
ja karaoke masentaa.
Joutuu kertomaan
puolitutuille kuinka menee.

Tuolla tapellaan!

Maata, merta taivasta
kohdussasi kannat.
Olet syyskuu,
pimenevä taivaankansi.

Juokset kiinni pakenevaa lämpöä.
Saat tunnin lisää valoa.
Olet lokakuun keltaiset lehdet.

Ruskaan kristallimeren tuot
roudan luot.
Olet marraskuu,
kolea pohjantuuli.

Pimeintä aikaa höyryä suusta.
Olet joulukuu,
aikaa muistoille.

Toiveen paremmasta
antaa esikoinen.
Tammikuu marssii valoon.
Pitkä pakkanen.

Laivat murtaa jäätä.
Lisää öljyä pohjolaan.
Helmikuussa railot jyrisee.

Tunne lämmöstä, pelko takatalvesta.
Sinä maaliskuu
sulatat lumen.

Aura etelästä estää
apeutta syntymästä.
Olet huhtikuu
sydämen pääsiäinen.

Lakaiset talven kivut kaduilta.
toukokuinen siemen pelloilla
uusi elämä.

Kirkkainta aikaa, purjehdit.
Kesäkuiset mainingit.
Ihmisiä terasseilla.

Uidaan auringossa
kaivataan satavan.
Sinä heinäkuu
pitelet poutasäätä.

Aika tullut taas
tähtikartat avata.
Olet elokuu,
sua odottaa syyskuu.

11.10.1999

(vähän tuoreempaa tekstiä välillä)

Lähtösatamani lähestyy
sen sanaton autuus
mykistävän suuri salaisuus.

Oli tie
jolta palasin.
Meri joka paloi
tyhjyydestä ruuhkaisa
melu, autio
rauhaton ulappa
joka loiskeeltaan.

Lähtösatamani lähestyy
sen tuoneen taipuneet laiturit.
Missä syntymättömät
odottavat vuoroaan.

Iättömille taipaleille
joita ahnaat tuulet riepottelevat
hautakummuistaan.
Kunnes meri pohjaton
joka loiskeellaan
takaisin vie
joka pisaran.

Ja laitureille
tuoneen taipuneille
hyrskyää hiipuva päivä.

Lähtösatamallani roihuaa
tuonen.

Hykertelemättä
sitä ei voi katsoa.
Ei voi olla tulematta.
Henkisesti.

Sinä hetkenä
tietää kuka on
miksi on.

Sitä tietää minne ollaan menossa
eikä pety yhtään.

Katse puhkoo sadepisarat
Jumala puhuu
Makeaa hunajaa.

Havupuiden tuoksu
ja keho on vielä tulossa.

Ei riimit aina kohtaa laulajaa
ei aina ole oikea
hektinen tie.

Pillit pussiin,
pussit tyhjiksi.
On oltava
oltava vaan
unohduksen kielissä
rajamailla.

Vuosien terapiasta
hyvää kantautuu;
Hylätään koko laulu,
paska se on
ei tunnu missään.

Tai

Tehdään siitä parempi
vaikka näin.

Raha ei enää kilissyt
ne olivat keksittyjä summia.
Kenellekään ei enää oltu maksettu
oikeaa rahaa, hyödykettä
työstään.
Ei, enää pitkään aikaan.

Kaikki jatkui entisellään,
korteilla maksettiin
siten kuten tiedettiin.
Sotia sodittiin ja rauhoja
purettiin.

Velkoja otettiin ja velkoja maksettiin.
Joskus joku päätettiin konkurssiin kun
rahan arvoa nostettiin
ja laskettiin.

Maailma oli jätetty pyörimään.
Kukaan ei huomannut ettei
rahaa enää ollut.
Hiljainen hetki
ikiliikkuja.

Tähti.
Valoa
halkeaa.

Menestyksen
uuvuttama.
Supernova.

25.12.2008

Ällistyin kuinka menetetyn talven lunta olen.
On ollut tapanani käydä kavereilla kahvilla
koska en ole koskaan saanut mesetettyä puoltakaan
tärkeimmästämme.
On ollut tapana käydä kylässä
katsoa ihmistä silmiin.

Olen sulaneen nuoruuteni pisaroissa
jotka viemäriviidakoissa sukeltavat.
Nuoruudessani homot olivat kaapissa,
nykyään heillä on vientiä naisrintamalla.
Ei ennen ollut tapana halaillakaan,
nykyään on fuckbuddyt.
Olenko sitten kateellinen tälle kaikelle kehitykselle
josta olen jäänyt paitsi.
Kun tarkemmin katson, en sittenkään.
Vaaka painaa menneisyyden suuntaan.

Samaan käännytysprosessiin olen kuitenkin joutunut,
ei kiireellisenä onneksi.
Haluan astua tosi tv-ja salkkarisaippuamaailmaan viimeisenä.
Haluan vielä muistaa kuinka opettaja oli auktoriteetti.
Muistaa ajan jolloin ei ollut trendikästä käydä yhdellä.
Tämä globaali laiva seilaa suoraan myrskyyn.

Muistan ajan jolloin vampyyrit olivat saduissa.
Se yksi ja ainoa, kreivi Dragula.
Nykyään Lestatit lentelevät ulos näytöistään
kaduille ja klubeille chillaamaan goottivaatteissaan
ja torahampaita ostamaan.
En itse "ostaisi tuota"
edes "semiaamuna" herätessäni.
Noitiakin on jälleen.

Joskus vielä jaksoin vääristyneesti uskoa
olevani kehiyksen rattailla ja vähän sen ylikin.
En silloin osannut aavistaa kuinka
kummallista nykyään kaikki on.
Latteakaan en ole vielä ehtnyt maistaa.
Taidan toistaa samaa kaavaa
"Ennen oli miehet rautaa"

Paperitehtaan johtamisesta maksetaan kohtuullisen hyvin, reilut 2 miljoonaa euroa vuodessa. Tässä tulee mieleen että mihin tämä vapaa markkinatalous on meitä vienyt. Voiko joku olla oikeasti niin pätevä ammatissaan että tuollainen liksa katsotaan kohtuulliseksi? Varsinkin nyt kun paperitehtailta taas väki vähenee niin tulee mieleen että eikö johtajalla ole tullut mieleen tarkistaa omaakin palkkaustaan.
Onhan se kyllä ikävää johtamista ja paikkakin on varmasti hieman tuulinen mutta otan tähän vertailuksi toisen esimerkin; tälläinen titteli kuin Yhdysvaltain presidentti saa vuodessa 315000 dollaria(tai euroa). Hänellä toki on monenlaista työsuhdeetua työssään varmastikin mutta veikkaisin sen olevan kuitenkin vielä paskempi pesti kuin paperitehtaan pyöritys.
Tuli vaan mieleen.

Eikä lähde pois.