IRC-Galleria

Päivä lakosi sängyn pohjalle,
en noussut ollenkaan
kyytiin tänään.
Tutustunut yhteenkään vieraaseen.

Näin ainoastaan kuinka
alhaisiin neliöihin itseni ajoin.
Mitä tuhlausta!
Häpeää
haaskausta.

Rupeamat jahtaavat toisiaan
vuodet kiertävät kehää.
Valoa seuraa kuolema
myrsky tyyntä.

Urakat k a t k o t t u päivin,
öin-lomin-paussein.
Syys- ja kevät potkivat vauhtia
talvi tuntipalkalla.
Rupeamat on katkottu
jahtaamaan toisiaan.

Aurinko houkutti merenrantaan
siellä vielä kevättä ollutkaan.
Kun nopeimmat olivat vieneet
kaikki pajunkissatkin kotimaljakkoon ja
linnut odottivat lohduttomina
jään alta meren elävää,
sijaa, lepoa.
Keväästä muistuttanurt ei enää kuin kalenteri,
sekin tosin 1.4.

Laiminlyötyjä,
lyötyjä.
Sieluun potkittuja
tunteita, haaveita
minää.

Viidestä sadasta palasta
yksi uupuu.
Hukkunut sydän vereen.

Jos se onkin vain lepopulssi,
90:ntä vuotiaan naapurin herttainen kiirettömyys.
Jos se olisikin vain viimeinen hidas
ennen rakkauden hetkeä.

Hukkaan heitetty raskas päivä:
Vessa, sänky, keittiö, olkkari, keittiö, vessa, olkkari, keittiö, olkkari, eteinen, olkkari, keittiö.

Olkkari-turnee alkaa olemaan ohi. 15 tuntii sitä sitten kestikin. Huh.

Emme voi muistaa niin pitkälle
mistä olemme tulleet.

Maa ei ole ensimmäisemme.
Jo valtavan paljon kauemmas aikaan
ennen kuin aurinkomme suunnittelikaan syntymää,
oikeastaan aina sitten
me jo kolusimme äärettömyyttä,
tilatonta aikaa.

Väistelimme kosmisia kolareita
ja ylitimme aina vain uudestaan aina
suurten aikojen pimeän
valtameren massan ja paineen.

Lukematon määrä aikaa seilattuamme
olemme nyt täällä.
Kadotamme aina entisen maailman
kuin dementia.

Täältäkin lähdemme ennenkuin pajahtaa
supernova taivaan kannelle.
Siinä vaiheessa meillä on jo teknologia
tavoitamme tähdet ja
meistä tulisi ikuisia.
Matka vain vie meiltä ikuisuuden.
Emme voi muistaa niin kauas.

Käsite lopulta ei koskaan päde.
Olemme kaikki universumit
samaa pisaraa
Me ihmiset niin tiiviitä
että olemme jo toistemme sisällä.

Pitkän pimeän
markkinavoimien ilonkerjuujuhlien,
loskan ja pakkasen
jälkeen

häikäiset.

Aurinko paljastaa vihreän vuoteen,
lempemme majan.
Kevättä rinnoillesi.

kuljen rinnallasi.
Imen sinusta kipinää.

Talkoohenkeä ministerit ovat kaivanneet jotta saadaan taantuma taitettua mahdollisimman pienin uhrauksin. On menty puheissa mielikuviin, herätelty omaa tuntoa ja korostettu yhteistä vastuuta. Voi olla että joitain uhrauksia joutuvat vielä palkansaajat tekemään jotta yritykset eivät kaadu.

Kun tässä on niin kovasti herätelty henkiin talvisodan henkeä niin olen ihmetellyt mikseivät suomalaiset kansanedustajat itse ole vielä ilmoittaneet että osallistuisivat näihin talkoisiin. Paperitehtailla johtavat tekivät symbolisen eleen ja luopuivat kuukauden palkastaan. Niissä palkoissa se ei tunnu kyllä missään ja voi olla että siitä tulee perusduunarille vielä jopa harmia kun tuosta sitten aina muistutetaan ja vaaditaan kohta samaa myös muilta. Noh, se on vain kauhukuva, vielä.

Mutta koska myös keskivertoa parempaa palkkaa maksetaan kansanedustajille voitaisiin näin laman kynnyksellä hieman tarkistaa sitäkin puolta ja pysyvästi. Tuollainen tuhansien eurojen palkka ajaa "alalle" liikaa sellaisia joiden motiivi on vain raha tai muuten sitten epäsuorasti omien etujen ajaminen. Mieleen tulee näitä julkimoita. Urheilu- tai laulu-uran päätyttyä saamme hämmästellä kuinka nämä yhtäkkiä ovatkin aina olleet kiinnostuneita politiikasta ja haluavat kantaa kortensa kekoon. Koska demokratia ei takaa sitä että noissa tehtävissä istuisivat aina parhaat miehet ja naiset kansanäänestyksestä huolimatta niin helposti se menee niin että julkimot menevät läpi. Ei se automaattisesti silti tarkoita että niin olisi huono vaikka en kyllä nyt esimerkiksi keksi mitä hyvää Tanja Karpela-Vienonen-Saarela on saanut aika pitkäksi venyneellä politiikon uralla aikaan. Herää kysymys millä meriiteillä se aina vaaleista toiseen tulee valituksi. Seiskan levikki on kyllä laaja mutta...

Sitten on näitä edustajia kuten Eero Lehti jotka käyvät siellä istumassa mutta eivät tee mitään. MTV3:n 45 minuuttia ohjelma jopa järkytti minua hieman. Olin ehkä ollut naiivi. Totuus oli pahempi mitä osasin pelätä. Heräsi heti epäilys että Eero ei istu siellä pelkästään rahankaan takia siitä huolimatta ettei äänestä.(Ohjelma siis paljasti kuinka Eero painaa itsensä läsnäolevaksi mutta ei sen jälkeen tee enää mitään). Luulisi rahaa hänellä olevan hyvin jo muutenkin. Veikkaan että kansaneustustyö on Eerolle ja monille muille apuväline saada bisnes luistamaan paremmin. Bisneksessä menestyäkseen vaaditaan kovuutta, kylmää sydäntä ja jopa taitoa valehdella. Näitä ominaisuuksia harva haluaa ihmiseltä jonka pitäisi olla yhteisellä asialla. bisnesmiehet ovat harvemmin tunnettuja "yhteistä ja hyvää tasapuolisesti kaikille-ihmisiä."

Jotta ei tämä menisi ihan vaan "tarttis tehdä"-linjalle niin heittelenpä konkreettisia visioita. Kansanedustajan palkka kuussa korkeintaan 3500 euroa. "Turhat" lomat pois. Lomaa saisi olla saman verran kuin perusduunareillakin. Poissaolopäivistä lääkärintodistus taikka pitäisi pystyä kunnolla selvittämään mitä silloin on tekemässä kun ei pääse istuntoon. Kulukorvauksiin ja Kataisenkin tyyliin pitää kahta asuntoa "joku järki." Lisäksi tulisi pohtia onko nykyinen määrä edustajia liian iso.

Koska moni vetoaa siihen että on niin paljon kaikenlaista lautakuntaa joissa pitää istua niin myös tällaiset pitäisi karsia minimiin. Lautakunnat ja edustustehtävät jotka liittyvät suoraan siihen että on kansanedustaja voisivat olla toki luvallisia. Lisäksi pitäisi uudelleen arvioida avustajien tarpeellisuutta ja arvioinnin jälkeen tehdä sitten johtopäätöksiä. Vaalibujetteihin myös muutoksia. Rahan ei saisi antaa vääristää vaalitulosta ja kukaan tuskin voi edes väittääkään etteikö äänimäärä ole eri jos sijoitat kampanjaan 50 000 euroa taikka tonnin.

Loppuun pakko vielä todeta että meppitouhu on silti tätäkin syvemmältä. Kultapossukerho kuten joku meppi itsekin totesi. Palkat ja kulukorvaukset taivaissa ja kulukorvauksia kun saa esimerkiksi myös sellaisista kuluista joita ei edes ole. kaikki varmaan tietävät kuinka ne "junailee" lentolipuilla...

Mepiksi pääsee parhaiten tekemällä Suomessa jonkinlaisen pahan virheen taikka rikoksen. Tai sitten pitää olla hyvä uimari taikka macho laulaja.


Keskustelu aiheesta suotavaa. Tämä on niin laaja asia että tässä nyt oli vain murto-osa siitä joka mieltäni on painanut. Mutta keskustelu on nyt avattu.

Juhlin merkkipäivääni,
olen matkoilla.