IRC-Galleria

Tulisoihtu

Blogi

-

SeitsenvuotiaanaLauantai 22.08.2009 02:57

Saatoin sinut
seitsenvuotiaan tyttöni
opin pitkälle matkalle.

Täytin reppusi rakkaudella
ja intosi,
jännityksestä palavat silmät.

Pohjois-Koreaan.

Pihalla linnut lopettivat liikehdintänsä.
Kovaäänisistä kaikui seurakunnan sinfoniaa.
Joku leipääntynyt amatööri,
aivopesi siellä heti
toisen viikon aamuna.

ÄärettäTorstai 23.07.2009 03:48

Äärettömyyden ikuiset salit
kaareutuivat pimeydestä
liukuvia ajattomuuksia pitkin
kohti ihmisyyden olohuoneita.

Niin salattu ja pyhä,
ihmiskäsiltä kätketty.
Viaton kävelemässä palavien pensaiden
puutarhassa.

Hän pitää meitä yhdessä.

Häntä rakastivat kaikkiKeskiviikko 22.07.2009 21:16

Häntä rakastivat kaikki.
Hänen kanssaan ei tarvinnut kilpailla,
ei puhunut toisista pahaa
ei osannut vielä virheitämme.

Hän hymyili, oli flirtti.
Ympärillään hyräili onnellinen ilma
mutta jumala tahtoineen
istutti poikaan leukemian
kun ei keksinyt
muutakaan.

Taisteltu kärsimys.
Hymy oli enää vaivainen irvistys.
Ei lapsi tiedä mitä tapahtuu,
miksi elämä puki hänet kauniiksi ja otti pois.
Tahtoi jo jatkaa matkaa
sitten ei kuitenkaan..
Viimeisenä aamuna luovuttaa
elämänsä,
kyynel silmään kuivuneena
kaikkensa antaneen isän syliin.
Häntä rakastivat kaikki.

Wc-kirjoitusKeskiviikko 22.07.2009 21:04

Kakkahätä yllättää
kesken ostosten.
Nopea tsekkaus, puolijuoksua koppiin
kohta helpottaa.
Rentoutuessani silmäni tapaavat lukea
kaupan vessa on modernia taidetta.
"Jos poikarakkaus kiinnostaa niin nähdään täällä 18.11.2003
klo 17.30"
Huomaan olevani ajoissa,
naurahdan.
Kohta vessan ovi aukeaa
kengät kopisevat sisään
eikä paskantamisesta tule enää mitään.

SatamastaKeskiviikko 22.07.2009 20:58

Yksin satama-altaan ääressä
aikeissa hypätä
ajan pohjattomuuteen.

Katsella kuinka kaoliinia puretaan
loskaanharmaan maiseman maaliksi.
Kulkea ulommaksi tuulesta.

Nähdä kuinka tätä surkeutta
aidataan, globaaliin maailmaan.

Huomata!
120:n tonnin painoinen nosturi
ajaa ylitseni.
Ei tarvitse soittaa
ambulanssia.

Joskus, ainaKeskiviikko 22.07.2009 20:47

Joskus voi vieraan suru
koskettaa.
Ja elämä on kuin tuonelan päivä
jossa pysähdys niittää
harmaata maisemaa.

Vieraat varjot ajavat
kokoontumaan yhteisen
ihmisyyden ääriin.
Sydämet lainaavat toisiltaan kipinää
ja sodissa jossain
joskus, aina
aseiden piippuun unohtuu
rauhan kumina.

KapitalistiTiistai 21.07.2009 04:15

Minun silmiini sokaiset kuin
rakkauden kapitalisti.
Löyhiä lauseita
syöttävä riistoporvari.

Katselet liikaa televisiota ja luet
väärät lehdet.
Uskot että tunnet minua,
uskot kun lehdissä sanotaan niin.
mitä vähemmän uskot,
enemmän uskottelet niin.

Pihlajakadulla lentelevät sinun kotkasi.
Et tunne edes kuortani,
olen sinulle vain jatkoaika elämällesi,
ja sitäkään et huomaa.

[Ei aihetta]Tiistai 21.07.2009 03:59

Kyyneleiden kato
syitä etsien
ja se on tämä
kaikki.

Kielto kuin kirkkauteen.
Kuin olisi ihmisyyskin kyllästynyt
odottamaan lupauksiamme.

Haaveiden lento
ajattelun yhtäkkisessä myrskyssä
palaa nälkäänsä.
Sudenkorento vitsauksena
kokoaa joukkojaan
peittoamaan taivaalta
valon joukkoja.

vitsauksia toisensa perään
mielimyrskyihin
ja taas alat rakastaa
kaivata ja halata tätä
sanomatonta ikävää
kaikkeen.

Ja kun tulesi on noussut taivaisiin
ja uupunut jaksamaan
teen ne tahtomattani palaamaan.
Ikävä vihaasi.

Teet minusta väkevänTiistai 21.07.2009 02:02

Pyydän sinun pahuuttasi
sitä ainoaa joka sinussa kohtalon pyhää
heijastaa.
Valkaisemaan tuonen oksan taipuisia
liian helppoja elämiä.

Pyydän sinua toistelemaan virheitäsi
jotta näkisin pimeässä valon.
Kun sinun omistushaluksi muuttunut
rakkautesi
vihloo minua hämärässä
tiedän ja tunnen
kuinka jatkan etsintää.

Olen korkealla vuorella
ja katselen kuinka linnut
muistuttavat meitä puutteistamme.
Katselen kuinka syöksyvät
valosta pimeään.
Selviytyjiä.
yhä uuden tuulen mukaan,
yhtään iskua köyhempänä.

Emme voi muistaa (fiksattu)Torstai 16.07.2009 17:14

Emme voi muistaa niin
alkuumme.
Maa ole ensimmäisemme.

Valtavan paljon kauemmas aikaan
ajattomuuteen ennen kuin aurinkomme
suunnittelikaan syntymää,
aina sitten,
jo kolusimme äärettömyyttä,
tilatonta taikaa.

Väistelimme kosmisia kolareita
ylittäessämme vain uudestaan aina
suurten aikojen pimeän
valtamerten muistin seisauttavan massan ja paineen.

Lukematon määrä aikaa seilattuamme
nyt täällä.
Tuomittuna kadottamaan aina entisen maailman
kuin dementia
joka pyyhkii meidät virheistä.

Täältäkin lähdemme ennenkuin pajahtaa
supernova taivaan kannelle.
meillä on silloin,
teknologia tavoittaa tähdet,
laskimme sen lähtiessämme.
ja meistä tulee taas ikuisia.

Matka vie meiltä ikuisuuden.
Emme voi muistaa niin.
Kiertolaisten pahin kirous
on toisto.

Olemme kaikki universumit
samaa pisaraa.
Me ihmiset niin tiiviitä
että olemme jo
toistemme sisällä.
-