IRC-Galleria

Yli kuolleen maan meren aallokko väsynyt
lyö äänettömyyden ja yön läpi aution,
miss`elämän viime väristys kulkenut on,
ja punainen Sahil, mi öistä on ylennyt,
se verta vuotaen katsovi aaltohon.

Läpi autiuden, läpi ilmojen alastomain
vilun-värjyin ja yksin aurinko kylmennyt,
elon kuoltua kaiken hiipunut, hiiltynyt,
meren synkentäin ja pilvet tummentain
avaruuteen katsoo, yössä mi nukkuu nyt.

Nero, tuska ja viha ja valhe, rakkaus,
kateus, epätoivo autuus ja taivas, Maa-
kaikk`, kaikk`oli hetken harhaa katoavaa.
Yli ihmisen, Elämän tarun on unhoitus,
yli sen verenvälkkyvä tähti loimottaa.

-Lauri Pohjanpää

Veturimiehet eivät heiluta,
enää.
Viidessä sekunnissa nollasta sataan
kiihtyvä juna.
Kyydissä rypyt suoristuvat
kauhuviivoiksi kasvojen alttarille
ja kiirepandemia vyöryy ylitse elämän.

Nyt ei ehdi tuntea
et ehdi kolahtaa.
Sanotaan vaan nopeasti moi moi
ja suoritetaan niska jäykkänä tänään
jo huomista päivää.

Kiire on valtava.
Ei ehdi olla edes vittumaista.
Ei ehdi nähdä miten skeptinen diakonissa
kaikuu korville kuurojen.
Ei ehdi nähdä sitä yhtä kertaa
kun heiluttavat!

Rakkaat pukit;
pakatkaa kimpsuihinne kaikki turhat kampsut.
Pakatkaa niin kuin luonnolle olisi hyväksi.
Pakatkaa sinne F1-sirkus.
Pakatkaa tuloerojen kasvattaminen
ja ahneus.
Pakatkaa kaikki muukin oman edun tavoittelu.
Pakatkaa taivailla asuvat liikemiehet
jotka paskantavat aamun kajosta lastemme päälle.
Pakatkaa joulun markkinahumu!

Pakatkaa sota.
Pakatkaa pedofilia.
Pakatkaa ajattelemattomat ydinjätteet.
Pakatkaa turhat ilmastokokoukset.
Pakatkaa rahan valta
ja kansan kusetus.
Pakatkaa pehmeiden puheiden paketit
ja moraalisaarnat,
juorulehdistö ja niistä elävät ihmiset.

Pakatkaa ryöstökalastus.
Pakatkaa Illuminati.
Pakatkaa avaruusturistit.
Pakatkaa huono esimerkki ja korruptio.
pakatkaa kaukana tuotettu ruoka.
Pakatkaa hulppea energiankulutus
ja järjettömät eläkeiät.
Pakatkaa kuin pakkaisitte niille
jotka ovat teitä vastaan pakanneet.

Pakatkaa loppusijoitusluolaan.
Loppusijoituskaukaisuuteen jossa
loppu on loppu eikä koskaan enää alkua ole.

Tahtoisin ajattelun vallankumouksen
leviävän finanssikriisin lailla
maailman kaikkiin metropoleihin
ja syrjäkyliin.
Pehmeinä tai kovina paloina.
Paketteina jotka hyvältä tuntuu.

Kamala kaupallinen pyhä
soi kaikkialla,
känneissäkin kaikaa.

Sirkusvalot epileptisine energioineen
myyvät korpienkin rauhan
maailmankaupan alttarille.

Ihmiset patsastelevat ikonien kanssa kilpaa.
Hyvän tahdon määräkin kilpailutetaan.
Rikkaimmat meistä harrastavat hyväntekeväisyyttä.

Haistakaa vittu!
Ei irtoa tänään.

Ei uusia vaaleja

Oletteko huomanneet ettei lehdissä ole enää entiseen malliin puhuttu vaalirahaskandaalista. Nerokas tapa politikoilta jauhaa ensin pari vuotta samaa shittiä ja kun eivät enää edes toimittajat jaksa siitä kirjoittaa eikä kukaan enää asiasta lukea se pikkuhiljaa unohtuu. Voin silmissäni nähdä tilanteen jossa peruskansalainen olisi syytteessä vastaavanlaisista asioista kuin esim. Vanhanen niin hän istuisi tutkintovankeudessa. Mutta Vanhanen se vaan saa patsastella turuilla ja toreilla kuin mikäkin syytesuojaa nauttiva Berlusconi.
Alun alkaenkin mielestäni tää surullisenkuuluisa lautajupakka kuten sitä koomisesti kutsutaan oli Vanhasen väitetyistä rikoksista yksi pienimmistä. Sillä saatiin vain käännettyä median ja kansalaisten huomio näistä suuremmista rikoksista joilla tarkoitan mm. näitä Nuorisosäätiön asioita. Täytyy tässävaiheessa tunnustaa etten kannata Keskustaa, enkä kannata Kokoomustakaan. Vaikka niitä RAY:n miljoonia joita ihmiset oikeastaan pelien kautta antavat hyväntekeväisyyteen olisi käyttänyt joku humaani demari olisi asia aivan yhtä törkeä, jopa rikollinen ja moraalisesti tyhjän päällä.
Pelottavaa tässä mädässä järjestelmässä on se että edes oppositio ei tee mitään. Muutamia soraääniä toki kuuluu mutta suurin osa antaa täyden luottamuksensa pääministerille ja istuvalle hallitukselle koska eivät halua mittauttaa omaa suosiotaan uusien vaalien kautta juuri nyt ja voiko myös olla niin että kansanedustajan palkka on liian suuri jolloin siitä edustajanpaikasta pidetään kiinni kynsin ja hampain silloinkin kun olisi jo aika lähteä.
Nyt kaikki luottavat siihen että äänestäjän muisti on lyhyt ja siihen totisesti sopiikin luottaa. Uusimmat gallupit kertovat suosionlaskusta ainoastaan PS:n kohdalla joka taitaa olla ainoa vaalirahakohussa ryvettymätön puolue. Kokoomus, demarit ja Keskusta vaan porskuttavat vaikka taustalta on paljastunut jo ihan liikaakin heikäläisten oikeudentajusta ja moraalista. Kokoomuksen kohdalla tosin tätä selitää se että kun nyky-yhteiskunnassa arvot ovat muuttuneet kovemmiksi ja kylmemmiksi on luontevaa että tämmöisillä arvoilla ratsastava puolue saa kannatusta.
Taitaa olla niin että ainoa rehellinen kansanedustajan repliikki on sekin tullut entiseltä edustaja Tony Halmeelta joka kertoi vetäneensä "kavereiden kanssa pari viivaa." Vanhanen olisi sanonut "Annetaan poliiseille työrauha ja kommentoidaan sitten vasta." Nyt on heikunkeikun työrauha tullut. Sarastin työryhmä on vaientanut koko keskustelun. Yhteenvetona: ei uusia vaaleja, siellä istuu nyt paras mahdollinen hallitus jonka rahalla saa. Halleluja.

Puhkaisemana illuusiosta ulos.
Sateenkaaren päästä harmaaseen keskiväliin.
Kohtaamaan kaamos,
kohtaamaan pitkä toiveiden hautomo
joka tulesta sinkoaa kipinää
tähtien sekaan lepäämään.
Kirkastamaan tulevaa päivää.

Syyssateen murjoma onni.
Arjen ankea herätys.
Aution haaksirikkoutunut pulloposti
Rakkaudesta rähjäinen sävel.

Arpoa sinusta kaunista sanaa.
Haluaisin jakaa
kaiken vastaanottavan minussa
kaiken ajan,
Sinuun.

En olla narsisti
vaan antaa kaiken,
niin kaiken ettei
koskaan poisvietävää jäisi.

Puhaltaisit elon hempeään tuuleen
ja rakastaisin sinua
itsestäni taukoamatta pois,
sinun sädekehääsi.

Äärettömyyden ruuhkaiset laiturit
Te tuonenportaat.
Unohduksen ovilla asuvat
vanhat aaveet,
te murskatut unelmat
ja haaveiden hallatiet!

Te puhkipoljetut sydämet,
velkaantuneet sielut
korkeat korot.

Te jotka seisotte yön vastapuolella.
Te jotka luotte tilan itseemme.
Pyhyydestä tulleet
rakkauden riepottamat purjeet.
Aurinko sinussa ja minussa.
Meidän elämä yhdessä.

Te savussa rainiolla
Te korkeilla tuulilla.
Te tuolla ja tässä.
Te
Yhdessä ja erikseen.
Te kaikkeuden sisällä,
the.

Huhuu pöllö
ainaista yön ehtoollistaan.
Ilma uinahtanut alas
ja joki usvana ylösnoussut on.

Kelmeä kosteikon tuoksu
sulanut pupillin pinnoille
ja raskaana olevat ajatukset
heittävät ankkuria suolla.

Aivan kuin joku pitelisi
kellon viisareita käsissään.
Edes lupaisi
unohtaisi vain.

Ja aivan kuin olisi aina
vain tämä yksi
mutta ikuinen
yö.

Tapahtuu koko kaikkeus.
Tää -ja tuonpuoleisuus
Itse maisema ja rakkaus,
liito, lento ja lepo.

Merkillisenä hetkenä
pimeän puoleiset kohtaamiset
pyhän mielen oktaavit
ja sen suunnattomuuteen viritetyt nuolet.

Niinkuin loputtomuudessa ei ole alkuakaan
tapahtuu tämä kohtaus kaikkialla.
Jo ennenkuin painovoimatkaan
vielä lihoivat olemattomuuksistaan.
Ikuisesti sitten.

Ja kun iltaruskon punainen liekki
valuu merten taakse
on aamun haava tuoreempi,
revitty rikki yön kuoresta.

Ja suloinen mahdottomuuden ikuinen kaipaus.
Jano, sinua vailla.
Niin täytenä
että pakahdus seilaa aurinkona minuun.

Merkillisenä hetkenä ovelle koputetaan;
"Herätkää"
Merkillisenä hetkenä
hetken merkillistä.