Puolitoista vuotta sitten tutustuin kauan inhoamaani bändiin, Dream Theateriin. Se oli aina ennen ollut mulle aivan uskomattoman vastenmielistä paskaa. Sitten siitä yhtäkkiä alkoi löytyä mielenkiintoisia piirteitä, ja aloin tykätä parista niiden kappaleesta. Toiseksi viimeinen levy muutti näkemykseni ko. pumpusta täysin, levy oli loistava, ja nyt tämän viimeisimmän, täysin timanttisen levyn myötä, olen tutustunut pikkuhiljaa vanhempaankin tuotantoon laajemmalti.
Nyt se löytyi.
Se.
En osaa kuvailla. Englanninkielinen slangisana "eargasm" kuvaa tätä tuntemusta hyvin. Tämä kappale vaan jotenkin tempaisee mukaansa, kaikin puolin. Nuo melodiakohdat on toteutettu sanalla sanottuna nerokkaasti. Yhdessä ja samassa kappaleessa on laaja musiikillinen kirjo, ja tämä vain uppoaa. Kohdasta 5:40 eteenpäin oleva rauhallinen kohta varsinkin, tämä syyllistyy pieneen Pink Floyd-fiilistelyyn, mutta ei huonolla tavalla. Ja tuo soolo on uskomaton.