Nyt on tavarat lähteny kohti Tervistä. Isoveikka käväsi hakemassa. Helvetillistä hommaa tuo muutto.
Täällä haisee taas kakka.
Ei, se en ole minä.
Ei, se ei ole Päivi.
Se on Jymi.
Toissa yönä olin viemässä sitä jo Venäjän rajalle kun haisi niin pahalle. Ei voinu nukkua.
Kyllä mä sitten kiersin vaan puiston ympäri...en mä nyt tosissaa..
Päivi kyllä taisi luulla niin...säikähti.Minua.=) hui
Eilinen ilta oli henkisesti aika rankka.
Ystävä soitti että hänen koiransa kuolee käsiin.
Ei siinä auttanut muu kuin lähteä viemään heitä pieneläinklinikalle, jossa Kirsin piti tehdä vaikea päätös....
Kapun, 16 vuotta, piti lähteä koirien taivaaseen enkeliksi.
Mulla itketti jo kun mentiin klinikalle sisään. Itkettää vieläkin.
Toimenpidehuoneessa en sitten enää voinu pidätelläkään vaan istuin tuolilla ja itkin.
Monesti en Kapua ehtiny nähdä, mutta silti...
Hyvä eläintenhoitaja musta tulee...ei musta sitten ole kyllä eläinlääkärin vastaanotolle, koska en kestä tällaisia tilanteita...Riittää jo kun Elämäni eläimet-ohjelmassa joudutaan lopettamaan eläin. Silloin kääntyy kanava. Se on liian surullista mun psyykeelle...
Toivon Kirsille paljon hyvää tulevaisuudessa ja että hän jaksaisi surun yli...En voi kuvitellakaan miltä tuntuu kun oma ukko on joskus vuorossa...en.
Täällä pitää vielä tyhjässä kämpässä olla parisen päivää...maanantaina pitää viel käydä töissä.Möykkäämässä. Palkassa on taas jotain vikaa. Yllättäen.
Sitten lähtee viimeset tavarat, ihmiset ja koira kohti pohjosta. Ja sinne jäädään.=)