Kävin tänään ratsastamassa ensimmäistä kertaa...ikinä!
Heräsin aamulla hyvissä ajoin, että ehdin hyvissä ajoin paikan päälle. No, kun kello näytti varttia vaille yksitoista alko verenpaine nousta. Tallilla oli oltava 11.30 ja maastoon piti lähteä klo 12. Kaahasin Shellille tankille ja kassajonossa jo hieroin epätoivosena naamaa ku ihmiset ei osannu päättää mitä lottoa ottaa....Ajoin täyttä Espoon Kauklahtea kohti kehä kolmosta ja toivoin ettei tuu poliiseja vastaan...Tietenki ajoin yhden kerran harhaan ja löysin itteni jostain helvetin golfkentältä. Ja koko matkan ajan manasin sitä että piti kiireellä etsiä outo paikka kun olin menossa rentoutumaan ja pitämään hauskaa...
No, onnekseni löysin tallille ja vielä ihan ajoissa.
Pihassa mua tervehti ensimmäisenä karvaturri. Tallin koira. Ja auton jätin omituisimman näkösen ikinä, lehmän viereen ja painelin sisälle talliin. Olin ihan pihalla. Kukaan ei kysyny mitä mä haluan ja millä asialla oon. Enhä mä tienny mitä tehdä. Kattelin siinä sitten sitä touhua ja rapsuttelin paria hevosta. Islanninhevosia. =)
Sit uskalsin jo kysyy et mitä mun pitää tehdä kun oon tulossa ratsastaan ja oon ensimmäistä kertaa koko paikassa.
Sit alko tapahtuun. Mä sain hevosen, Kurren, ja menin harjaileen sitä sen pilttuuseen. Voi että se oli pieni.=) Ei mitään sellaista mihin olin tottunu penskana ku ravitallilla kävin joskus heppoja harjailemassa.
Sit mulle tuotiin satula ja suitset. Mua onneksi autettiin koko ajan kun enhän mä niistä tajunnu mitään...
Kurre testas mua jo siellä pihalla, yritti lähtee etsiin syömistä. Mut mä sanoin sille et "Mulla on kotona samanlainen jästipää, et turha yrittää." Tarkoitin tietenki omaa koiraa...eihän mulla hevosta kotona ole.=)
Kurre on kuulema sellainen et kun se huomaa et selässä on kokematon ratsastaja, se lakkaa yrittämästä.=) Se on laiska.=)
Kiipesin sitte selkään ja jalustimia sai laskee rutkasti alaspäin kun mulla on niin pitkät jalat...Hieman hirvitti kun yksi tyttö toi mulle raipan. Sitä sai kuulema käyttää Kurreen kovastikin...Päätin et en käytä...
No, sitte lähettiin polkua pitkin metsään. Ilma oli ku morsian.=) Tosi hyvä ilma sattu mun uuden harrastuksen kunniaksi. Mentiin käyntiä jonkun matkaa ja sitte iski järkytys. RAVIA!
Ei helvetti!! Mä olin tikahtua nauruun ja heiluin ja hytkyin Kurren kyydissä. Sain koottuu itteni et en enää nauranu niin paljon, enkä ees pomppinu...pahasti.=)
Tässä vaiheessa sit oltiin jo jouduttu viimeisiksi kun hevonen joka tuli viimeisenä päätti laittaa pakin päälle ja peruutti puskaan. Se ei halunnu olla viimenen joten mut ja Kurre laitettiin jonon hännille. Ei mua haitannu. Eipä kukaan nähny miten mä vedin.=)
Sitte mentiin tölttiä. Tai jotain....muut taisi mennä tölttiä, mutta mä en tiedä mitä me mentiin. Luulen että se oli ravia.=) Koska en osaa antaa oikeita ohjeita vaikka mulle neuvottiinkin. Luupää(t).
Hehe, muut oli menny jopa laukkaa jossain vaiheessa, meki pari askelta mut aina Kurre veti raviksi. Mutta sit lopulta se onnistu! MENTIIN LAUKKAA!! Ja se oli aivan mahtavaa!!!!
Ennen kun palattiin tallille, otettiin jalustimet irti. Luoja että tuntu jaloissa hyvälle. En mä tajunnu et jalat jännittää niin paljon. Ja mun perse. Au. Pitää laskee päiviä kuinka kauan se on kipee.=)
Tunnin loputtua sain viedä Kurren takasin pilttuuseen ja riisua siltä satulan ja suitset. Ja vein sille ruoka-annoksen. Se ehti tunkee päänsä sinne vatiin ennenku tajusin mitään.=) Ahmatti.=)
En sitten harjannu Kurree enää kun seuraava oli sillä jo lähdössä hetken päästä. Ja sitä paitsi se piehtaroi siellä pilttuussa ja oli yltä päältä purussa. Et onnea vaan seuraavalle.=)
Toivottavasti pääsen pian uudestaan. Se Tarja joka veti meidän ryhmää sano et mä saan tulla seukilla kerralla sen perään et se opettaa mulle miten niitä avuja annetaan. Kun se ei ollu tajunnu et en oo ratsastanu ikinä kunnolla. No, vika mussa, en kai sanonu sitä niin selvästi.=) Mutta pääasia et tunti meni hyvin. Oli Tarja välillä kattonu miten mä tuun, koska se sano et olin ollu niin söpön näkönen ku olin tullu ravia Kurren kans ja mun letit oli pomppinu samaan tahtiin.=)
Ehkä sitten mäki pääsen tölttäämään kunnolla. Kun en tosissaan tiedä meninkö sitä vai en.=) Onneksi siinä satulassa oli kauhukahva. En mä muuten ois pysyny kyydissä.=)
Pitkästä aikaa oli niin kivaa.=)