Lähti lapasesta koko kaakki. 2 kilometriä kiitoravia, mikään ei tehonnu, kun rupes laukalle aloin katteleen tienvarsia minne hyppään.
10 metriä ennen viimosta metsäpätkää hyppäsin kierteellä ja silmät kiinni ojaan, nousin ylös enkä nähny koko hevosta enää.
Lähin käveleen tallille sen perässä kun pikku aukiolla oli kärryt nurinpäin ja Siiri makas aisojen päällä, ihan hiljaa.
Soitin heti Anulle, Ipe lähti ruokalautasen edestä auttaan.
Istuin Siirin kaulan päällä ettei se nouse ja loukkaa lisää...
Apua tuli onneksi pian, ja itkuki ehti jo loppua.
Siirillä ei ollu mikään poikki, eikä onneksi mullakaan...
Nyt jo vähän naurattaa....
Heh