Ei onneen maailmoja tarvita
On hiljaista, kuulen vain oman hengitykseni ja seinällä roikkuvan kellon tikityksen.
Aamu peittää maan sinertävällä pimeydellään, on edelleen aikaista vaikka ilmassa on jo lupaus auringon noususta. Peiton alla on niin suloisen lämpöistä, kaivauduin syvemmälle täkkini alle ja nautin olostani. Kerrankin olen onnellinen.
Katsahdan ulos ikkunasta ja en voi olla hymyilemättä. Ulkona sataa lunta. Isoja hiutaleita leijailee hiljalleen alas, peittäen maan valkoiseen kerrokseen. Minut valtaa halu mennä ulos. Mieleni tekee metsästää hiutaleita kielelläni, aivan kuin lapsenakin olin tehnyt.
Nousin nopeasti ylös ja puin päälleni. Aamukahvi sai nyt jäädä, nyt oli päästävä ulos. Vain pikkulinnut todistivat jahtiani. Aamu valkeni kikatukseni saattelemana.
Uusimmat blogimerkinnät
- Joillakin 22.11.
- tanakeletu! 30.08.
- Katumus 26.01.
- Kiintymys 26.01.
- Korttitalo 10.01.
- Pimeän Pelko 19.11.
- Talvitarinoita osa 1 15.11.
- Torn 10.11.
- 4 o'clock 26.10.
- [Ei aihetta] 25.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2009 (5)
-
▼
2008 (12)
- ▶ marraskuu 2008 (3)
- ▶ lokakuu 2008 (3)
- ▶ syyskuu 2008 (3)
- ▶ elokuu 2008 (2)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (6)