Tää ei nyt oo mitään rapulasta johtuvaa "en enää ikinä juo" -tekstiä. Tää on sitä, mitä oon ajatellu jo pitkään ja nyt oon tosissani.
Saa loppua tää alkoholin suurkulutus tässä torpassa.
Kavereiden takia mun silmät on auennu ja oon alkanu ajattelemaan vähän omaa elämääni ja tulevaisuutta. Tuntuu ettei kellään oikeesti mene hyvin. Tavalla tai toisella tää heijastuu kokoajan mun elämässä. Kavereissa, kumppanissa, perheessä... En edes minä ansaitse tämmöstä elämäntyyliä, joten nyt pitää skarpata.
Alan kuntoileen mun vanhan kropan takasi ja huolehtiin eläimistä, vielä kun voi.
Sitte Lapissa voiki alottaa puhtaalta pöydältä :3
Uus elämä alkakoon, taas.
Unruhe