Ihan ekana sanon, että mulle ei nykyään ole kovin hääppöinen kunto. Hyvä kun pysyn hevosen selässä ilman satulaa... Niin, siihen tarvitaan ihan saatanasti lihaksia. Uskokaa tai älkää. Toisena sanon, että en valita (muuta kuin lihaskivusta) ollenkaan, koska rakastan elää näin. Hommaa on koko ajan, eikä jouda liikoja laiskottelemaan. Saan tehdä sitä, mistä oikeesti tykkään. Ainut vain, että tämäkin maistuis paremmalta jos olis sillon tällöin edes seuraa. Apua en tarvitse, vain seuraa. No mutta, jatkakaamme.
Herään joka aamu klo 0600, sekä siivoan tallin (3 karsinan siivous, juoma-astioiden pesu, käytävän lakaisu ym. siivous) ja liikutan hevosen/hevoset. Meillä on siis kolme hevosta pihassa, muttei ole pakottavaa tarvetta liikuttaa jokaista, koska yksi on ravuri (eikä oma) ja kaksi on jo työnsä ravureina tehneet, sekä melko iäkkäitä. Tämän lisäksi vielä yleensä käyn hiihtämässä kihlatun kanssa (pitää sitäkin liikuttaa!) ja loppu päivän vietän sisällä hommaillen, kunnes on iltatallin vuoro. Sänkyyn pitää mennä jo 2100.
Minkä johtopäätöksen voimme tästä tehdä?
MUN LIHAKSET ON JUMALAUTA NIIN VITUN KIPEÄT, ETTEN AAMULLA SAANU HOUSUJA JALKAAN. Ei näemmä auttanu eilinen venyttely tarpeeksi, eli tänään pitää venytellä ennen ja jälkeen liikunnan paremmin. Eikä näemmä kannattais ensin ratsastaa ja sitten hiihtää, vaan toisinpäin :D
Ainiin, kaiken lisäksi näen aivan ihmeellisiä unia, joissa en edes itse ole osallisena ja aamulla on yleensä todella hämmentynyt olo.
Ei varmaan hirveän monella (ainakaan epähevostelijalla) kiinnosta lukea näitä mun helvetillisen turhia ja tylsiä blogimerkintöjä, mutta np, tykkään kirjottaa joten kirjoitan. Hups, kirjotin tätä puolituntia. Nyt on pakko mennä keittämään kahvia, sitten lotro päälle.
Unruhe