IRC-Galleria

Muistelin tässä eräs päivä aikaa, jolloin kirjoitin omaan pieneen salaiseen vihkooni kirja- ja elokuva-arvosteluja lähes tauotta. Nyt siis ajattelin alkaa kirjoittelemaan samaisesta asiasta tänne ja toivon, että omalla innostuksellani innoitan ihmisiä lukemaan tai katselemaan elokuvia. Media on minun elämän suola. Rakastan lähestulkoon kaikkea mediaa, mutta ylikaiken rakastan kirjoja ja elokuvia. En vain sen juonen takia, vaan rakastan huomioida asioista, jotka olisi voitu tehdä/kirjoittaa paremmin.
Muutamat mun kaverit varmasti tietää, millanen kirjafriikki olen. Luen aina jotain kirjaa ja pyrin siihen, että lukemiseni ei sijoitu vain yhteen tyylilajiin, vaan pyrin pitämään lukupiirini mahdollisimman laajana ja valmiina kaikille tyylilajeille.
Nyt kuitenkin parin vuoden aikana muhun on purrut tosi paha King-kärpänen ja olenkin todennut että tämä Mainelainen kirjoittaja on ehkä parhaimpia ikinä, kenen kirjoja olen lukenut. Tämänkin asian todistaa se, että tämä herra on päässyt sinne, minne moni kirjailija ei tule koskaan pääsemään. Elokuva-alalle. Kingiltä on useampia kirjoja tuotettu elokuviksi (Hohto, Vihreä maili, Uinu uinu lemmikkini, Rita Hayworth - Avain pakoon, Juokse tai kuole etc.) ja ne elokuvatkin ovat menestyneet todella hyvin. Yli vuosi sitten luin Kingiltä vastailmestyneen kirjan Kuulolla ja luulin sitä parhaimmaksi mitä olen koskaan lukenut. Ei se näin ollutkaan, vaan voiton viekin noin vuosi sitten (olen lukenut sata muuta kirjaa tämän kirjasarjan aikana...) aloitettu Musta torni, jossa olen nyt kuudennen, eli toiseksi viimeisen kirjan kimpussa. Olen aika loppusuoralla kirjaa ja nyt on pakko todeta että oon niin helvetin mieliraiskattu nyt, että toivon ettei tuo kirjasarja loppuis ikinä, mutta valitettavasti mulla on enää yks kirja jäljellä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Tämä kirjasarja sekoittaa kaiken yhteen. Tässä on kaikkea sopivasti. Kirjasarja on ottanut pääpiirteisen mallinsa Taru sormusten herrasta, mutta sisältää mm. vanhoja lännenelokuvia Eastwoodin tyyliin(ns spaghettiwesterniä), keskiaikaista elämistä, nykyaikaa, mennyttä, tulevaa, aikahyppelyä ja jopa Harry Potteria.

Kirjan päähahmo on maailman viimeinen revolverimies Roland, joka omistaa kaksi todella suurta ja vanhaa santelipuista asetta. Roland käy kauppaa luodeilla ja hänen päämäränsä on päästä Mustan tornin luo estämään maailmojen tuhoutuminen. Ensimmäisessä kirjassa Roland kulkee läpi aavikon yksin (ja voinkin sanoa että ensimmäinen kirja oli vähän tylsä, mutta kärsikää, elämääkin parempaa on tulossa), mutta toisessa kirjassa hän vetää itselleen kolme kaveria. Hän vetää oven läpi, toisesta maailmasta, New Yorkista kaverikseen pahasti heroiiniriippuvaisen Eddien, jalattoman tummaihoisen Odettan, ja pienen pojan nimeltä Jake.
Toisessa ja kolmannessa kirjassa ei vielä tapahdu niin kummia. Nämä kirjat on enimmäkseen kulkemista eteenpäin, ampumista ja uusien asioiden ymmärtämistä. Neljännessä kirjassa Roland kertoo oman tarinansa; mistä hän tulee ja kuka hän on (tätä kirjaa kannattaa odottaa, itkin tämän aikana useammankin kerran).
Viidennessä kirjassa alkaa se todellinen pohtiminen ja yllättyminen. Kirjailija antaa hienosti lukijalle vallan joutua ajattelemaan ja ratkaisemaan asioita itse. Oli hienoa, kun joissakin kohdissa joutui laskemaan kirjan syliin ja miettimään "mitä vittua tämä nyt tarkoittaa?". Tässä kirjassa todellakin "veri" lentää ja tapahtuu kaikenlaista. Taisin ahmia tuon kirjan ihan ennätysajassa läpi.
Kuudes kirja (kirja jonka lopussa nyt olen) on todella yllätys. Kirjassa ei ole ainuttakaan puuduttavaa, "pakko-kahlata-läpi"-osiota, vaan se tempaa mukaansa heti alusta asti. Varmaankin johtuen siittä, että viides kirja jäi niin jännittävään kohtaan.
Tässä Susannan laulussa, todellinen maailma ja muut maailmat sekoittuvat yhteen. Kirjailija itse myös vierailee tarinassa eräänä hahmona, mikä tekee retkestä vielä jännittävemmän. Luettaessa on koko ajan hieman jännittyny tunnelma, koska yksi näistä kolmesta revolverimiehestä on ns. kaapattuna vuoden 1999 New Yorkissa.
Mulla on myös tämän kirjan aikan ollut toistuvasti sellaisia "WHAT THE FUCK!?" -olotiloja ja huudahduksia. Mutta ei siittä juonesta sitten sen enempää. Suosittelen kyllä oikeasti kaikille, vaikkei pitäisikään fantasiasta tai ammuskeluista, koska tässä kirjasarjassa on niin paljon muutakin. King on myös todella hyvin kuvaillut jokaisen kohtauksen ja sen, kuinka iso ja vanha santelipuinen jyrähtää joka kerta. Ensimmäisen ampumakohtauksen lukiessani ihokarvani nousivat pystyyn ja kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. Ja tämä on toistunut jokaisen kirjan kohdalla jossain vaiheessa. Eikö tämä jo kerro, kuinka hyvä ja mukaansa tempaava sarja on
Myös minun amatöörilukija-poikaystäväni piti kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Ja tämä kaveri ei oikeasti koskaan lue kirjoja. Tai jos lukee, niin sen yhden kirjan lukemiseen menee vuosi.

Kaiken tämän mahtavuuden huipentaa se, että tämä kirjasarja linkittyy muihin Kingin kirjoihin kun vaan osaa ajatella ja muistella.
Esimerkiksi Painajaisessa esiintyvä isä Callahan tavataan Mustassa tornissa Callan sudet -kirjassa ensimmäisen kerran.
Näistä linkittymistä voit lukea lisää vaikka wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_torni)

Toivottavasti jokin hieno ja hyvä ohjaaja innostuisi tekemään elokuvasarjan tästä. Se olis joko suuri menestys tai hirveä pettymys. Kuten Nälkäpeli. Ja Harry Potterit?

Noniin lapset. Enköhän ole leikkinyt taas ihan tarpeeksi imurikauppiasta. Menkää kirjastoon, etsikää Kingin kirjat. Lainatkaa Musta torni I: Revolverimies. Kestäkää ensimmäisen kirjan ajan (Lupaan oikeesti, että parempaa on tulossa!) ja löytäkää maailmankaikkeuden paras kirjasarja.
Kyllä, olen lukenut Taru sormusten herrasta, Harry Potteria jonkin verran ja monia muita todella menestyneitä kirjoja, mutta tämä on parasta ikinä. Aamen, loppu, the end.


PS. Seuraavaksi voisinkin ylistää elokuvia, koska oon ihan mahoton elokuvafriikki :I


Unruhe