IRC-Galleria

"Sana jos on ainut sana, joka voi olla yli tuhat kirjainta pitkä"

-Stephen King, Musta torni: Callan sudet.


Koen suurta tylsyyttä kotona. Pojat pelaa ja itse istun lattialla läppärin kanssa juoden kaljaa ja kitisen tämän netin paskuutta. Päätin siis kitistä tännekkin, anteeksi.
Mun pitäis oikeasti täällä sosialisoitua jotenkin, että saisin itselleni kaverin jonka kanssa viettää aikaa ja pitää kivaa. Koti-ikävä vie kuitenkin voiton. Olo on jatkuvasti väsynyt ja turhautunut. Kokoajan mietin, että oliko virhe muuttaa. Toisaalta muuttoon oli erittäin hyvä syy, mutta musta vain tuntuu että jätin mulle kuuluvan elämän taakseni. Kaikki asiat, jotka on aina ollut mun elämässä kaikista tärkeimpiä, jäi liian pitkän välimatkan päähän.
Haluaisin harrastaa edelleen hevosia, mutta se on tässä tilanteessa lähestulkoon mahdotona. Kadun mun parin vuoden takaista päätöstä, kun en lähtenytkään opiskelemaan hevosalalle. Tiedän, että tuolla alalle ei oikeasti tienaa ja alkuvuosina työt on kirjaimellisesti paskan luomista, mutta nyt harmittaa siltikin. Ei musta kilpailemaan ole omien fyysisten heikkouksieni takia, enkä sitä haluakkaan.
Nyt vain toivon, että saisin media-alalta opiskelupaikan, ja jos sitä en saa niin en tiedä mitä sitten tekisin.
Onneksi tämän kaiken turhautuneisuuden keskellä valoa tielle antaa tieto siittä, että pääsen rakkaideni pariin 15.6 viimeistään :)
Elämässä sattuu aina virheitä, mutta ne pitää kestää. Lisäksi mua kantaa eteenpäin positiivinen ajattelutapa. Tästäkin asiasta löytyy monia valoisia puolia kun oikein ajattelee ja nämä asiat kantaa mua eteenpäin piristäen mun päiviä.
Semmonen turha kitinä, kiitos jos jaksoit lukea.



Unruhe kiittä, kuittaa ja kumartaa.