IRC-Galleria

No, nyt on oma pieni yksiö täällä Keminmaassa. Halpa ja paskahan tämä on, mutta kait täällä hetken kärsii.
Ei tää paremmaks muuttunu yhtää, vaikka saiki oman kämpän.
Karu totuushan on se, että tää kämppä on niin kaukana kaikesta että käytännössä "saan" olla kokoajan yksin täällä. Tosin kukapa täällä tuliskaan käymään. Yhyhyhy byhyy.
Ajattelin asustella tässä parisen kuukautta ja sen ajan mietiskellä, että mitä teen ja mihin meen. Näillä näkymin keskeytän ainakin hetkellisesti nykyiset opintoni ja joko käyn oppisopimuksella lattianpäällystysalan loppuun tai sit hommaan vuodessa maalarin tutkinnon.
Myös vähän himottais muuttaa Louelle opiskelemaan eläintenhoitajaksi.
Toisaalta taas haluaisin muuttaa takas Haukiputaalle opiskelemaan OSAO:on lattianpäällystyspuolen, koska siellä mulla ois enemmän tuttujakin. Täällähän mulla ei käytännössä ole enää mitään muuta ku poikakaveri. Kaveritki on tuhoutunu johonki. Onneksi oon vielä nuori ja mulla on aikaa harkinnalla päättää, että mitä haluan.
(varoitus, angstinen osuus alkaa)
Haluan vain johonkin, missä ei tarvis olla yksin enää. Vihaan tällä hetkellä mun elämää aika helvetin paljon, mikä on multa ihan uutta.
Tarvisin nyt kavereita ja tukea, mutta en näytä saavan sitä, vaikka pyydänki. Toisaalta onhan se oma syy, en sitä meniskään koskaan kieltämään. Onneks oon positiivinen ihminen ja jaksan vielä ainaki kerran ponnistaa ylöspäin, mutta mitä sitten tapahtuu?
Ainakin on aikaa miettiä näitä kysymyksiä.

Tämän angstisen blogimerkinnän saattelemana toivotan teille kaikille myöhästyneesti hyvää vuotta 2013. Onnistutaan tänä vuonna paremmin.
Seuraavaan kertaa, heippa.


Unruhe