IRC-Galleria

Itku. En ehkä kohta kestä! Täytyn niin vahvoilla tunteilla taas!!! Myötätunto, ilo, säälinsekainen se toi tää..ku sanotaan että hellyyttävää..ni onks se sit hellyytys..? Suru, ilo, onni, riemu, tuska, kaikki yhtä aikaa täysillä!! Oonkohan mä jotenkin liian herkkä ja avoin tai jotain. En tiiä. Ihan mahotonta.

Itkua pukkaa. Itteniki säälittää. Silleen ei negatiivisesti. Liikuttaa vain kaikki nämä ihmisen pyrkimykset ja yrittäminen. Selviämisrimpuilut. Ja kun vauvan naama oli "mun kuvassa" ja sen vauvan naama oli ihan jossain ruuassa. Ja se nauro vaan. Niin alko säälittää kun se ei tajua että sille joku just nauraa kun se on niin huvittava. Se vaan iloitsee vilpittömästi. Se on niin surullista ja riemastuttavaa yhtä aikaa. En kestä! Oikeesti!

Ja minäkin...kun mulla on tässä ympärillä hirveästi kaikkea mistä olla kiitollinen. Ja hamuan lisää, lisää, lisää ja lisää....kuin eläin joka rakentaa suojaa itelleen jotain kamalaa vastaan, epätoivoisena haalii risun sieltä, toisen täältä ja mitään todellista uhkaa ei edes ole. Ja sitten käpertyy sinne piiloon hiljaa vapisemaan. Natustaa lohdukseen jotain manteleita vaikka selviäisi ilmankin. Ja sit voi ei ku kaikki oikeesti hätää kärsivät...eeeeeeih..en kestä...ja mä vaan elän yltäkylläisyydessä...

En pysty. Ehkä mun pitäis opetella kanavoimaan herkkyyttäni jotenki kehittävästi. Mut nyt peiton alle vapisemaan ja ihmettelemään. Pehmoleluja peti täyteen...ja eeeeeeeeih ku miten moni maailman orpo katulapsi ilahtuis kun lähettäisin pehmoleluni evankelioimaan rakkautta ja läheisyyttä...eeeeeeeih....itku.... Vaik oon mäki kyl sen tarpeessa. Ja kun tää sama tunne on niiiiiiiiiiiiin monella!!!! Nytki. Koen niin monien tunteet.... Eikä mulla oo ees mitään hätää. Rakkauttaki saan koko ajan.

En. En pysty nyt. En kestä!!!!!!!!

Voi rakkaat ihmiset. Rakastakaa. Rakastakaa itteenne ja toisianne. Rakastakaa. Pitäkää huoli ja hellikää. Rakastakaa. Omomomomomom. Apua en kestä iik! Om.