IRC-Galleria

Yksinkertaisuus käsitetään yleensä automaattisesti jotenkin alkeelliseksi ja vajavaiseksi. Yksinkertainen ~ tyhmä, kehittymätön, kykenemätön, alempiarvoinen, naivi, säälittävä, lapsellinen, jne. Siitä pyritään aina eteenpäin, pois, parempaan tietoon, taitoon, osaamiseen, pätemiseen. Mutta yksinkertaisuushan on mitä jaloin asia. Se on kaiken alku. Lähtökohta jota ei ole puettu, peitetty ja sotkettu egolla. Ihmismielen selityksen ja pätemisen halulla. Vapaa turhasta taakasta, oma itsensä, se joka se on.

"Selitän tämän mahdollisimman yksinkertaisesti, kuin lapselle." No, lapsethan ovat tunnetusti huomattavasti aikuisia viisaampia. Itseasiassa, Viisaita. Jokainen päivä, kokemus, "oppiminen" vie ihmistä pois alkulähteestä, tilasta jossa kaikki on. Heti kun lapsen minuus on rakentunut, hän alkaa kyseenalaistaa asioita. Itseasiassa, veikkaanpa että se on niin päin että minuus alkaa rakentua heti, kun ensimmäinen kyseenalaistaminen on tapahtunut. Miksi se sitten taas tapahtuu, sitä en tiedä.

Ja siitä alkaa pyrkimys luopua minuudesta, egosta. Ihminen käyttää koko tämän elämänsä pyrkien pääsemään siihen tilaan josta itse lähti. Yksinkertaiseen totuuteen.

Autuaita ovat lapsenmieliset. Voi Pyhä Yksinkertaisuus. Om <3