Oikeestaan pitäs heittäytyä totally out of kontrolli ja riehua polvillaan tai rähmällään ja ylistää herraa. Ilon ja onnen kyyneliin kyllä melkein hukuinkin jo ja meinas ihan henki loppua....
Kyllä oli meinaan niin lemmekäs viikonloppu. Huh. Voikohan tällästä ihan oikeesti immeinen kestää ilman jotta pää ihan pehmenee? Huhuh....uskomatonta. Hihi....en vaan osaa lakata hämmästelemästä. Joka päivä havahdun monta kertaa siihen että tajuan miten mun on nyt hyvä, ja miten kaikki aiempi onkaan mut tähän johtanut. Se on ihanaa kun osaa olla kiitollinen ja arvostaa sitä mitä on. Oih.
Siellä on sitäpaitsi postissa tulossa jotain ällistyttävää. Toi mies....se tietää miten naistaan kohdella =) Uu jea. Nyt on koitettava hetken toipua jotta saan itteni raahattua kouluun...hihihi....
Om.