Mut entäs kaikki ne joitten Jouluun kuuluu suuri kaipuu ja ikävä? Kun ei olekaan joku rakas enää viettämässä sitä kanssa. Aina vaan siitä puhutaan miten kokoonnutaan kaikki het koko poppoo kokoon ja ollaan yhessä. Hienoahan se on, mut entä ne.....?
Ne jotka puuttuu poppoosta. Vai ehkä ne on sit jotenki Joulun aikaan lähempänä. Tai ainahan ne on. Mut. On vaan silti niin ikävä. Mut niin se vaan on elämä. Ja kuolema. Pitäis opetella sanomaan se ihan ääneen. Kuolema. Kun ei se kuitenkaan sen pahempi asia oo kun elämä. Kuolema. Se on vaan erilainen. Uudenlainen elämä odottaa. Joo.
Mut ikävä on silti.