IRC-Galleria

Naisten karkea, ronski, "miehekäs" käytös tulkitaan usein (ja liekin usein) tunteiden, haavoittuvuuden, epävarmuuden yms piilotteluksi ja ns. pakenemiseksi. No mulla ainakin oli! =DD Ou jea. Nyt sen musta jo kaikki huomaa että musta on tullut se "nainen" tai ainaki enemmän nainen. Mitä se sitten onkaan.

Eikä ihan oikeasti hokata sitä, että mitä se "miehekkyys" sitten on... Minkähänlaisia miehet oiskaan jos oisivat vaan ihan ihmisiä? Ja naiset? Puhutaan siitä, että kun puhutaan yleisesti ihmisestä, niin sillä monissa yhteyksissä käsitetään ensisijaisesti mies. Ja siten nainen olisi ikäänkuin miehuuden eli ihmisyyden muunnos, jotenkin heikompi (=huonompi) ja alempi. Mut voiko olla niin, että naiseus on enempi sitä mitä ihmisyys on? Eli herkkyyttä, haavoittuvuutta, tunteita, pehmeyttä, mutta tarpeen tullen vahvuutta ja "kovuutta". Entä jos mies on siten ihmisyyden muunnos, tukahdutettu ja kontrollin pakkopaitaan survottu. Mutta liiallinen kovuus naisella taas olisi sitten sitä karkuruutta ihmisyydestä. Hmm. Eikö se voi olla ihan vaan osa ihmisyyttä sekin? Huhhuh meitä.

Oi vaikka oon nyt alkanu löytään itestäni sitä Naista, ja siitä oi niiiiiiin nautin ja iloitsen, samalla pysyen ihan samana räväköistä jutuista riemuitsevana ja rehvakkaana riiviönä niin silti:

Ollaanko hei ihan vaan ihmisiä kaikki? Unohdetaan kaikki teennäiset väkiväännetyt odotukset, roolit, mallit, luokittelut ja muu ihmisyyttämme ja yksilöllisyyttämme tukahduttava? Jooko?

Nii, en itekään siihen noin vaan pysty. Ei kai kukaan noin vaan. Mut pyritään siihen. Ja tuetaan toisiamme siinä. Oi se ois niin paljon rakentavampaa ja meitä kaikki ihmisenä kehittävää ja onnellisempaan elämään auttavampaa.........

Mä ainaki teen parhaani =) <3