Voi sitten olla että eilinen järkkärikeikka oli mun vika. Kivaa silleesti oli ja onhan se mukavaa hommaa, tolleen tollasissa rauhallisissa paikoissa ja lepposalla meiningillä. Mut en sit tiiä. Rakas ei haluu ku se on vaarallista ja taas sätkin ja olin ihan vauhko unissani ja aivan pilalla =) Ja kun ei oo pakko. Anto vaan mun eilen mennä eikä sanonu mitään, aatelkaa. Hieno mies. Ties että haluun auttaa ja antaa oman panokseni tienaamiseen. Hih. Mut:
"Sillon kun päättää ottaa jonkun lemmikin, niin siitä pidetään sillon huolta."
Voi rakas. Mä niiiiiiin toivon ja rukoilen että sun ei tarttis niin raataa ja että me voitas jo tänä kesänä istua oman, vähintään rakenteilla olevan talon mailla ja nauttia ihan meidän ikiomasta yhteisestä rauhasta. Kun sä niin tarviit sitä. Ja että kaikki menis ihan just oikein nappiin taloasioissa. Ja annan ihan kaikkeni ja enemmän että meidän on hyvä yhdessä elää ihan hamaan tappiin asti. Ja vielä sen jälkeenki =)
Kerta mä saan sun omasi olla <3