IRC-Galleria

No siis olihan ihanaa...tavallaan. Paikka: täydellinen- paitsi että kyllähän se tienääni sinnekin kuuluu, tosin huomattavasti pienemmissä mittakaavoin ku kotio. Ja että porukkaa lappas eessuntaassun lenkkeilijöistä lapsiperheisiin ja vedessä lempiviin pariskuntiin. Huh. Mutta sinänsä siis, no kun Aurinko paistaa siis ihan koko päivän, noususta laskuun suoraan siihen rantahiekalle ja laavun aukosta näkee molemmat, niin mikäs siinä. Ja järvenselkä siinä tyynenä loikoo. Oih. Paitsi mitä nyt joku pärtsää veneellä vähän väliä ohi tai jää siihen etuseen uisteleen...nii.

Ja toisaalta koko paikka on ihan liekeissä siitä porotuksesta, että ennen ei ois mitään toivoa nukkuakaan ennenkun Aurinko on jo hyvän matkaa jossain Kuubassa or whaeva. Mutta toisaalta eipähän niin haittaa sekään kun ei kunta enää huolehi polttopuita retkeilijän lämmikkeeks. Toisaalta pieni iltapuhdekin on kivan meditatiivista. Keräsin meinaan sitten ihan kostoks kaikki perkuleen tuulenkaatorojot ja risut mitä kiinni sain ja poltin oikein urakalla. Ja heti yks oksa katkoessa kosti räiskämällä silmään tikun. Korjasin sentäs asennettani ja säästin jotain palomassaa seuraavillekin.

Sitten kun sitä hokaa siinä valoisuudessa ja lämmössä että on nukkumaan menon aika eli kello noin kaksi yöllä, niin äläpä huoli. Sen verran on vilkkaita kaloja seudulla että tulevat puoliksi kuivalle asti polskimaan kilpaa. Pysyy mieli valppaana kun hätkähtelee torkuksistaan. Kiitos =) Ja toki alueen runsas ja monipuolinen lintukanta pitää tunnelmasta myöskin huolen. Yksi laji kun painaa päänsä siiven alle, niin toinen ottaa areenan haltuun. Ei taatusti tarvitse ahdistua liiasta hiljaisuudesta. Välillä riekutaan laavun katolla, välillä nuotion reunalla, ja miksei vähän repunkin kimpussa.

Ja hyttyset! Eriskummallisia. Liekö tuolla käynyt muitakin suitsukkeen polttelijoita, kun niin olivat tykästyneet. Heti jos pääsi savu sammumaan niin tulivat oikein pyytämällä pyytämään suoraan jotta "laita vielä yks, pliiiiiiiiiii-iiiiiii-iiiiiiiis". Maisema oli toki lumoava, ihan uskomatonta oikeasti miten voi olla kaunista. Oikeesti. Niinkun nyt vaan Suomen luonto voi olla. OMG.

Aamukasin aikaan aloin jo melkein itkemään että haluun kotiin rauhaan. Mutta sitten viimein onneksi sain vähän jo nukkuakin kun Aurinko paistoi jo sen verran etteivät hytyt viihtyneet majassani...

Juuri ehdinkin aamukahvini tulilla keittää kun uusi ihmislauma jo tuli siihen nurkille notkumaan vuoroaan.

Ihanaa palata kyllä kotiin. Enkä tiiä tarviiko mun tänä kesänä toista kertaa laavulle vetäytyä. Johonkin kyllä vielä, mutta vähän rauhaisampaan paikkaan, kenties. =P Mutta hyvää tuo reissu taas teki. Osaa entistä enemmän arvostaa kotpesäänsä. Ja miehensä seuraa <3

Ouuuuuuuuu jea.