olen niin kovin pieni
pieni ja hauras
kuin metsätähti
vapisen polulla
kristallin kirkas jääpuikko
koivun huojuvalla oksalla
kastepisara järviruo'on lehdellä
putoamaisillaan hukkuakseen
viime kesän unohtunut heinänvarsi
talven myrskyjen armoilla
pöllön poikasen untuva
jota tuuli pois kuljettaa
virran pyörteessä syntynyt vaahtokupla
lennän väristen särkymään joen töyrääseen
kuitenkin olen niin äärettömän vahva
kuin järkkymätön vuori
olen niin sanoinkuvaamattoman vankka
kuin ehdoton maankamara
olen vanha ja viisas
kuin rajaton taivaankansi
minulla on kaikki maailman voima
olen murtumaton
ei minua mikään saa sortumaan
ei pois pyyhkiytymään
olen nyt tässä
tulen aina olemaan
olen aina ollut
osa ikuisuutta