IRC-Galleria

Pyyteettömyys....



Annanko minä oikeasti pyyteettömästi kaikille kaiken anteeksi...

vai vain saadakseni kärsiä ja olla marttyyri...

saadakseni maksaa karmavelkani, saadakseni itse anteeksi,

saadakseni lopulta palkkion vapauden muodossa,

rakkauden ja onnen muodossa...




Nielenkö ja otan vastaan parhaani mukaan hammasta purren,

taistelen jatkuvasti ollakseni valittamatta mistään,

hoenko itselleni jatkuvasti että olen tämänkin itse tilannut,

että saan vain ansioni mukaan...




Muistutanko itseäni jatkuvasti omasta alhaisuudestani,

omista pahoista teoistani ja epäkypsyydestäni,

epäkelpoisuudestani ja itsekkyydestäni,

typerästä käytöksestäni ja hölmöilyistäni,

kaikkien kymmenen käskyn moninkertaisesta rikkomisesta,

totuuden nimeen vannomisesta valheeni perään,

itseni ylentämisestä, tärkeilystäni ja kerskailustani...




Pyydänkö ja toivonko lisää kannettavaa,

haenko tilaisuutta maksaa,

haalinko muiden murheita,

tekeydynkö uhriksi,

leikin pyhimystä.....




Ruoskinko häpeää harteilleni,

nöyryyttä sanoihini,

eleettömyyttä tekoihini,

lempeyttä vihani ylle,

hymyjä tuskieni sekaan,

uhrautuvuutta vaatimusteni tilalle,

anteliaisuutta ahneuteni peitoksi,

häveliäisyyttä estottomuuteeni,

vaatimattomuutta ylpeyteeni,

epäitsekkyyttä kateuteeni,

totuuden jyviä valheisiini...




Siksikö inhoan ja halveksun itseäni,

häpeän kaikkia tekojani,

pyydän anteeksi olemassa oloani...




Teenkö tämän kaiken...

teenkö todella tämän kaiken

tämän kaiken ja vielä paljon enemmän

vielä paljon enemmän kuin luulenkaan...




Teenkö tämän kaiken todella pyyteettömästi?




Vai toivonko vain vastineeksi armahdusta,

arvostusta ja kunnioitusta,

kiitosta ja ystävällisiä eleitä,

rakkautta ja läheisyyttä,

ystäviä ja ihailua,

hellyyttä ja turvaa,

miestä rinnalleni..........




Luulenko huijaavani,

petkuttavani maailmaa,

luulenko saavani

luulenko niin vain saavani

saavani vapautuksen valtavasta taakastani

vapautuksen karmavelastani.