Enkä lähe enää mihinkään. Väsyttää. Meen nukkumaan, koska yöt on nukkumista varten. Ja laitan kellon soimaan aikasin..ainaki jo...tota...eh.... hmmm... khöm...eh ainaki jo kymmeneltä.
Ja sitte alotan päivän niinkuin se kuuluisi aloittaa. Koska mulla ei ole mitään esteitä. Koska mulla ei juuri siksi ole nyt esteitä jotta voisin tehdä kuten pitää.
Aloitan päiväni meditoimalla. Ja sitten aamupalaa ja kävely ihanassa syyspäivässä. Ja sitten taas ruokaa ja arjen askareita. Sitten teen jotain kehittävää.
Tai siis kaikki on kehittävää. Kaikki. Koska meditointi on mukana kaikessa. Ja reeni. Kaikki voi olla juuri niin kehittävää kuin haluat.
Siis. Joo. Ja salilla käyn jumppailemassa. Ja illalla sitten rannalle huitomaan. Ellei jo lenkin yhteydessä =) Ja ihmisten aikaan nukkumaan.
Mutta kun kirjottaaki pitäs ehtiä. Ja kun tää ajatusvirta on parasta yöllä.
Mutta kun tekis niin mieli mennä yöhön huitomaan. Hmm. No.
Mieli ja mieli.
Höpöhöpö. Nyt nainen pää kii ja tyynyyn.