IRC-Galleria

On kehoitettu että puhu Jumalalle kuin ystävällesi.

Niin. Miettikääpä sitä. Niin usein arastelemme ja epäröimme missä asioissa voimme häntä lähestyä ja miten hienoin rituaalein jne pitäisi mikäkin tehdä. Mutta:

Ystävälle puhutaan kuin se olisi maailman luontevin asia. Sitä vain puhutaan sen kummemmin miettimättä voiko niin tehdä ja voiko häntä moisella asialla vaivata. Ei tarvitse. Tietää että ystävä kuuntelee ja tukee jne.

Ystävältä pyydetään aina apua kun sitä tunnutaan tarvitsevan. Tiedetään että hän haluaa kuitenkin auttaa.

Ystävä on tasaveroinen, saman arvoinen. Häntä ei nöyristellä, ei kumarrella, ei pidetä alamaisena, ei mielistellä.

Ystävään luotetaan. Se on itsestään selvyys että ystävään voi luottaa, että hän ei hylkää. Sitä ei edes pohdita, se ei vaivaa mitään ajatusta tai asiaa.

Ystävälle kerrotaan kaikki rehellisesti ja avoimesti.

Ystävälle annetaan kaikki anteeksi. Jos ystävä tekee jotain ikävää, hänen motiivejaan ja syitään mietitään ja koitetaan löytää ymmärrys ja sovinto. Uskotaan syyn olevan hyvä.

Ystävää kohdellaan kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Ystävää ei hävetä, petetä eikä jätetä. Häntä ei selän takana naureskella, ei ivata, ei pilkata. Häntä ei kielletä.

Ystävälle puhutaan kuin toivoisi hänen puhuvan itselle.

Ystävää hemmotellaan, kiitetään, muistetaan, tuetaan, autetaan, rakastetaan, yllätetään iloisesti. Hänen eteensä halutaan tehdä kaikkensa.

Ja hei.... ystävään pidetään yhteyttä =)