IRC-Galleria

Aamulla suhasin taas taksilla keskussairaalaan reumapolille. Sain taksilapun jee. Lääkäri totes että ei sulla mitään reumaa ole, eiku menoks vaan. Jeah. Mut kylhä mä sen tiesin , en missään vaiheessa uskonu koko reumahöpinään. Piupau.

Oli joteski sellanen nwobhm-keli. Brittiläinen sumusää. Kolea ja ankea mut kummiski leuto =O Tai jotain. Hyvähän se on taksin lämpimästä kyydistä, ovelta noudettuna ja ovelle tipautettuna leudoksi kehua =D Ooo diivailua =D

Jaha. Ja sitten menin reeneihin. Istuin siviileissäni siihen salin reunalle penkille ja jotain näpersin siinä. Yhtäkkiä oli kynsi revenny ja aattelin purasta irtoroikaleen irti. Ni au! Repeski vähän liian pitkältä ja verta tirskahti. Hekottelin hetken että oon mä näppärä. Kehtaako no kehtaa, no ei kehtaa...kehtaanpa...

Hihkasin vetäjälle että ei sulla ois teippiä tai jotain, pikku haveri sattu... Se puisti päätään, sanoin että älä ees kysy. Kaivo teippiä, näpräsin sitte sormeni nättiin pikku pakettiin.

On se raaka laji...damagea tulee vaikka vaan penkillä istuu. Hui.

Oli kiva katella ku pojat potki toisiaan. Jotenki aattelee vähän erilailla kaikkia potkuja ja ninjailun saloja kun tarkkailee muitten tekemisiä ja mielikuvareenaa. Saa nähä sit ku pääsen taas oikeesti livenä touhuumaan. Ehkä en osaa enää mitään. Tai sit.....

Ja pojat oli niin jotenki söpöjä panssareissaan ja kypärissään ku ne könys puolapuilla ja venytteli, ihan liikutti, näytti ihan pikkupojilta jossain ylisuurissa vermeissä =,) Eeeeei oo vauvakuumetta, ei eieieiei oo.

Sain reikihoidonki. Kakkostason... Kylläpähän tuo tais perille mennä..... =o

Jaha. Jääpi nähtäväksi mitä huominen tuo tuollessaan. Sitä odotellessa,

heissulivei!

No eipä ihmeitä tänään. Kirjastossa kävin nuokkumassa. Jipii. Ja kelassa kyselemässä eri uudelleenkoulutus vaihtoehtoja ja meni niin pää pyörälle että en tiiä. Kyllä on kaikki tehty niin vaikeeks....huokaus. Pakko on kyllä alkaa vähän jo pikkuhiljaa respektaamaan kaikkia nuita virastojen tätejä..eihän niissä byrokratian rattaissa kukaan pysy kärryillä! Ihan hullua on meno. Ei ihme että ne tädit ei oikein oo aina ihan kärryillä juu. Tai kelkassa. Mukana. Jee. Jiihaa.

Hullu on byrokratian viidakon laki ja nokkimisjärjestys ja kaikki. Hui helvetti sentäs.

Ja huomenna pitäs taas suhia taksilla sairaalaan. Sattuu olemaan kaaaaaaauan odotettu reumalääkärin aika. Paree sen osata jotain edesauttavaaa sanoa ettei tartte perkule turhaan maksaa 18,40e taas taksista. Ja paree saaha taksilappuki siltä. Otti voimille tuo vähäinen käppäily tänäänki. Tai siis ei se käppäily vaan yleensä pystyssä oleminen. Särkee. Ja vähän huippaa vielä kai se verenhukka ja noi lääkkeet varmaan kans. Ja on niin pirun liukasta. Ja miten hemmetissä mä millään linkillä sompailisin tuolla kun meen vaan nurin ku ei voi mistään pidellä kiinni ja muutenki. Ja se se kallista ois taas....

Tunnen kummaa yhteenkuuluvuutta vanhusten kanssa. Edelleen.

Ens yöks otan käyttöön kantositeen mukana tulleen vyön. Sidottava käsi kroppaan kiinni ku heräsin siihen että oli tuo käsi pään yläpuolella. Ja en missään nimessä sais sitä sinne nostella. En vielä moneen viikkoon. Onneks ei tainnu mitään hajota ku ei ainakaan tuntunu ku varovasti toisella kädellä nostin takas alas. Hui. Jonki aikaa makasin hipihiljaa ja ootin sattuuko. Ei.

Ja on mullaki taas elämä näemmä. Tässä vaan taas istun ja jauhan ihan turhia.

Hasta la vista beibet. I´ll be back.

Jee kävin sellasessa parantamisryhmässä. Se missä lähetellään kaukoparannusta ja kaikkee sellasta. Oli ihanaa! Tuli hyvä olo...sain itekin hoitoa. Ja ne kaikki ihmiset...oi ihania...halittiin ja kaikki sai osansa hoidoista. Kävelin sinne eli jonkun muutama sata metriä. Oli pelottavan liukasta. Piti pyytää ryhmän vetäjältä kyyti sitten kotio. Hui.

Ja sitten kävelin reeneihinki. Se reitti se vasta liukas oliki!!! Matkaa ei olle ku pari sataa metriä mutta kesti ihmeen kauan....huhuhui.... Ja sieltäki piti sitten pyytää vetäjältä kyyti kotio =) Ei kerta kaikkiaan uskalla kävellä tuolla etenkään pimeessä.

Oli kyllä kiva käydä kattoo ku pojat potki. Yllättävän vähän alko harmittaaki ku piti vaan istua. Otettava nyt vaan lunkisti. Ja kuten sanottu reeniähän tää on koko elämä. Hihi. Onneks ehti muodostuu jo elämäntavaks ja tulla kaikkeen arkeen mukaan tuo ihana taekwondo... Helpompi nyt asennoitua tähän reenikieltoon...eli siis käytän ites mieluummin sanaa reenirajoitukseen =) Jea.

Ihanaa oli myös ku soitin iskälle ja sen kansa höpöteltiin. Ja pikkusiskoki soitti. Ihanaa =) Ihmiset on niin ihania =)

Nyt reenailen itteni syömään ja taas sitten päivällä kesken jääneen ikiihkuihkuihanan rakkausleffan kimppuun. Kiva kun tulee taas katottua kaikkia noita ihania. Jep.

Eli kiva päivä ollu taas, mut niinhän mulla aina =) Hyvää yötä maailma ja universumi ja kaikki sen asukit <3

Kävin ihan ite kaupassa. Oli pelottavan liukasta vaan. Tajusin että ei se oo ihme väsyttää ku kaikki normaalita askareet vaatii niin paljon keskittymistä ja huolellisuutta. Huh. Kaamee väsy. Unettaa niin. Ehkä noi särkylääkkeetki osasyyllisiä. Ja ainahan ku on kroppa rikki ni väsyttää.

Mut sitte aattelin sitäki että voi miten vanhuksilla ja kaikilla liikuntarajoitteisilla on aina tällästä ja ne on niin yksinäisiä...oi voi. Mullehan tää tekee vaan hyvää ku vähän rauhotun ja joutuu todella harjottaan zeniä. Maadottuu tää typykkä vähän.

Ja kun sit sitäki aattelin että vanhuksia voi väsyttää ja uuvuttaa sekin kun niitten kehothan on tavallaan koko ajan korjaustilassa. Ja se on hidasta se korjaantuminen niillä ni kai se nyt uuvuttaa. Tunsin ihan uudenlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kanssaan kun tuola jällää köpötin menemään. Ja kun pysähdyin kotimatkalla lepuuttaan kättä ja selkää kauppakassin kannosta niin aattelin että on vanhuksilla toisaalta rikkaampi elämä. Ehtivät pysähtyä, elävät hetkessä. Zen.

Huomenna Kelaan kyseleen uudelleenkouluttautumis tukia ja vaihtoehtoja. Jotainhan tässä on taas alotettava alusta. Ideoita itää...

Ei oikein luodu yhteys kun meditoi ja kun lähettelee taikoja ihmisille. Kai se on toi kun oma keho ei oo oikein kunnossa. JOs nyt keskittys siihen vaan. Pikkuhiljaa sitten taas alkaa koitteleen siipiään.

Ja nyt unten maille..liian myöhään taas venähti. Huomenna reeneihin moikkaamaan poikia ja salin reunalle istuun =)

Voi rakas maailma! Kylve rakkaudessa. Hyvää yötä <3

Nii. Ja kaiken huipuks sairaalan aulaan pystytettiin just Unicefin myyntipöytä. Että miten sattuki.

Voi maailman lapsia <3

Ai nii...eikä siis mitään booring tikkejä vaan kunnon asenne NIITTEJÄ \,,/

Ja tukirauta ja ruuvit titaania.

No ni =) Kyllä oli mahtava reissu =)

Joo. Perjantai aamuna suhautin taksilla Jyväskylän keskussairaalaan. Kuski oli tosi hauska typykkä. Ootteli taksilappua jonkun kymmenen minuuttia kai siinä käytävällä ja rupateltiin. Sit se lähti. Joo.

Siinä kävi sitte varsin hauska ja komea lääkärismies kysymässä jotta sullakos se oli se kyynärvarsi. Sanoin että ei ku solisluu. No se nappas mun paidan vetoketjun siinä käytävällä auki (ei ollu mitään alla) ja törkki sormella solisluun päältä. Ja naurahti että no niinpäs onki. Ja sit se kysy että mitäs sä aattelit että sille tehään. Naurahin että kai se leikataan kuntoon. Se sano että voi olla. Tai jotain sellasta. Ja sit jotain tietäväistä siihen päälle ja räppäs vetoketjun kiinni niin että melkein huitas mua leukaan. Ja sit se naurahti ja lampsi tiehesä ja sano vaan että kyllä se siittä. Hehe. Voi että se oli hauska =) Sellanen veikee kiusottelija. Ihana. Heh.

Tehtiin kyselyt ja labrat ja sitte majotuin. Otin tirsat ja sain jotain pikkupikkupillereitä. Huh helvatti ku oli mahtavat flowt =O Hehe. Olin ihan pöllyissä. En mä oikein tiiä mitä siinä sitte kaikkee tapahtu. Lähettelin kovasti tekstiviestejä ja ne ei tainnu olla ihan selväjärkisiä. Tuntu hirveesti että koko ajan tapahtuu kauheesti kaikkee ja oli hirveen hauskaa. Mut oikeesti taisin vaan maata siinä ja pari ambulanssimiestä (komeitahan ne aina on) haki vierustoverin poies. Mut oli mukavaa. Ehehe.

Sit mut kärrättiin leikkaussaliin. Kysyivät että nostetaanko me sut vai siirrytkö ite leikkauspöydälle. No mähän tietty avuliaana tyttönä aattelin että ite. Voi juma...taisin tovin könytä siinä ja nauraa hehotin ja meinasin tippua ja veuhotin helmojeni kanssa. Lopulta sain itteni kauhistuneitten hengähdysten saattelemana siihen pitkälleni. Kyytiini oli tullut puolivahingossa pussillinen taikakiviäni jotka sitten ripustettiin nätisti sängynpäätyyn vartomaan. Taisivat pitää mua vähän...no...joo...

Kaikki sujuki sitte kivasti. Henkilökunta oli oikein mukavaa. Oli turvallinen olo. Tunkivat tipan käteen ja kaiken mualiman valmisteluja teki siinä. En oikein tiiä, en ihan rekisteröiny kaikkee. Sit kohta hoitsukka asetti ruutan tippaan ja sano että, noni. Nyt sitte kohta nukahdat. Mä sanoin että moikka!

Heräämössäki oli oikein kivaa. Olo oli hyvä ja helpottunu. Että jes, hengissä ollaan. Kiitos Jumala. Kohta osastolle. Sain uuden kämppiksen. Nukuin. Torkuin. Välillä sain syötävää. Sit soi puhelin. ööööö en taida muistaa siitä puhelusta ihan kaikkee =DD Mut kivaa oli ku joku kaipas. Ja pikku hiljaa aloin tajuumaan maailmasta jotain. Oli tullu viestejä. Sellenenki että " sä oot ihan sekasin". Ilmeisesti olin viestannut siis jotain hassuja. Heh. Ja hauskuutin itteeni lukemalla lähettämiäni viestejä.

Jep. Joo kämppi soli ihan mahtava. Nauraa hetkotettiin koko viikonloppu. Voi jestas. Oli hauskaa. Hoitsut ihmetteli että on teillä hauskaa. Ja syötiin ja nukutiin. Oisin saanu jo sunnuntaina lähtee mut halusin mieluumin oottaa maanantaihin että tapaan lääkärin ja fysioterapeutin jne. Tänään sitten aamupäivällä kiersi lääkäri.

Heti ku se astu huoneeseen päätin etten tykkää tosta tyypistä. Sellanen pisteliään näkönen tumma pieni pyöreä nainen. Otettiin side haavan päältä ja näytettiin että haava on ok. Ja kysyin että mitäs kun tossa kaulassa yks jänne kiristää ja se on arka...ni voi ...tttsss...gggrrr... Se lääkäri tuli ja survas sormesa syvälle solisluun viereen ja nuljus sitä jännettä.. Voi perkele ku teki mieli tinttasta sitä! Sattu niin hemmetisti ja tuntu että se repee just. Hetkeen en kuullu mitään mitä se selitti. Sain koottua itteni ja hammasta purren jatkoin juttelua. Muut hoitsut ja väki oli ihan kalpeina sen takana. Jep. Ei siinä. Uus side päälle ja kaikki ok.

Kuulema kukaan ei tykkää siitä lääkäristä. Mikä tinttara vai mikähän sen lemppari siellä on =DDD

Joo. Sit paperit kuntoon, hali kämppikselle ja numeron vaihto ja kotia kohti.

Nyt on hyvä olla. Vähän ehkä syö kun ei saa reenata, mut toisaalta reenatahan voi niin monella tapaa.... ;) KOhta ystävä lähtee kauppaan kantojuhdaks ja sit meen reeneihin moikkaamaan poikia. Onneks siellä voi käydä sentäs salin laidalla istumassa ja katseluopiskelemassa. Ja mielikuvaharjotusta voi tehä ja sellasta.

Kuuden viikon päästä voin alkaa tekeen poomsea pehmein liikkein ja muutaman kuukauden päästä varjonyrkkeileen. Perustekniikkaa pehmeesti jne. Sit kevätpuolella lyöntejä kohteeseen ja kontaktia saan vastaanottaa lähempänä kesää.

Että taukoahan tässä tulee.... Mutta aina voi jotain tehä =) Käyhän seki reenistä ku opettelee malttamaan. Kontrollia kato.

Jee. Ai niin. Sellanen kiva nuorimies kärräs leikkauksen jälkeen kontrolliröntgeniin ja kun manasin kun en saanu itelleni vielä kopiota levylle ja ku pitäs nin vaikeesti jostain luukulta käydä kyselemässä. Ni se kultanen kävi polttamassa mulle kaikki mitä musta on siellä otettu ja toi ne levyllä =) Ihana. Kuhan saan laitettua tänne niitä... =) En ihan osaa käyttää tota ohjelmaa. Mut kyl seki ihmetteli että susta on otettu aika paljon noita.... Jotain lajia seki reenas, en vaan muista mitä =( Että ymmärsi yskän kummiski =)

Ihanaa oli seki ku kävi pari rakasta ihmistä moikkaamassa. Ihanaa <3 Ja ku niiiiin moni muisti viestein ja soitteli ja toivotteli kaikkea hyvää ja kyseli vointia. On ihmiset vaan niin ihania <3 Kiitos kaikki rakkaat <3

Jep. Nyt ruokaa. Nälkä ei oo kadonnu mihinkään =DD Ja sit reeneihin ;)

No ni. Saa nähä millon pääsen taas nettiin ja kirjotteleen.

Aamulla suhautan taksilla Jyväskylän keskussairaalaan. Saa nähä millon leikkaavat. Toivottavasti jo huomenna. Pääsis toipumaan.... Hui. Onkohan tää sit ihan älyttömän kipee...joutuvat kuiteski kaivaan noi luunpalaset lihojen seasta ja poraileen yhteen.. huhhui.

Ja se metallilevyki voi kuulema hiertää inhottavasti. O-ou.

Mut eihän kipu satu. Täs on vaan inhaa ollu lähinnä ku pelkää että tulee nahasta läpi tai puhkoo jotain suonia tai tökkää keuhkoon noi pätkät...keuhkot tulee kummiski yllättävän ylös asti tonne epäkkään alle... Kuhan saavat kursittua kokoon ni voi olla pikkusen huolettomammin. Kipu sinänsä sivuseikka...you know.

Jea. Nyt nukkumaan.

Rukoilkaa mun puolesta, pitäkää peukkuja, lähettäkää enkeleitä tai miten vaan. Reikiä saa lähettää ja valoa ja siunausta ja kaikkee kivaa. Tai vaikka vaan toivoa parasta jos ei muuten nappaa tollaset hihhulijutut =)

Kai mä sieltä hengissä palaan. Heh. Ehe. Jännä. Aattelin ettei mua jännitä mut kylhä se vähän. Mut sairaalassahan on onneks muuten aika mukavaa. Yleensä on aina ollu. Senkus loikoo vaan ja syö mitä eteen kannetaan. Jea. Kiva seikkailu taas edessä =)

Jea. I´ll show you my warriorsoul... jeha.

RAKASTAKAA TOISIANNE!!!!!!!!!!!!!!!!

Moroooooooo <<<333

Ei vieläkään.... Aamulla heräsin ku lääkäri keskussairaalasta soitti. Ei ehi tänään leikkaamaan. Huomen aamulla sit sairaalaan valmiiks. Viikonlopun aikana sit kai kerkii. Kai.

Mut jos ei tota lakkoa ois tulossa ni jono ois vissiin vielä pitempi. Tai siis jono ois sama mutta se etenis hitaammin. Kiirehtivät nyt että kerkii ennen sitä. Mut samalla ku koittavat purkaa jonoja ni tulee uusia tapaturmia. En tiiä. Vai purkaako ne nyt sitte sellasiaki leikkausjonoja jotka ei ois niin kiireellisiä...en tiiä onko toi nyt hyvä vai huono... Hohhoh. Nooh. Kai tää tarkottaa vaan sitä että moni on pahemmassa kunnossa ku minä. Heikoimmat ensin.

Ja mikäs tässä... Hengissä ollaan ja pystyn jotain häärimäänki. Eilenki kävin ihan ite suihkussa ja oon pessy pyykkiä. Ja petasin ite sängyn! Kauan siinä kesti ja kuivien pyykkien kaappiin laitto oli kans sellanen puolen tunnin urakka. Hehe. Meneepähän aika kivasti. Oppii arvostaan arjen askareita ja kykyä niitten tekemiseen.

Otetaan reenin kannalta. Opin pitämään sen paljon puhutun keskilinjan suorana. Runko suorana. Ja oppii polvet joustamaan ku ei voi yhtään kummarrella. Ja kun ei voi yhtään käyttää voimaakaan mihinkään, ni oppii hakemaan voiman ja liike-energian kropasta, lantiosta. Ja tasapainoki kehittynee. Ja ku pitää tehä kaikki harkiten ja hitaasti, kehon asentoja tunnustellen ja eritellen lihaksia...keskittymiskyky paranee tai sitten se mun yks pahimpia ongelmia eli se, että älä mieti, älä yritä, älä keskity vaan ole tyyni ja tee. Ja hengitystä tarkkailla kun solisluu rapsuu jos huonosti hengittää huonossa asennossa.

Jea. Käännä eduksesi se mille et mitään voi. Cool.

Ja nyt vähäks aikaa taas vähän enempi vaakaan.

On tää kyl vähän tyhmää ku on niin hankalaa kaikki...

Hohhoh. Ja joutuu ihmisiä vaivaamaan....noku mutku ei oikein pärjää ite... =(

Mietinpä vaan yksinäisiä vanhuksia ja muitaki yksinäisiä....huokaus.. Ei oo heleppoo.

Voi ku ne pitäis mua siellä sairaalassa ees yhen yön...paree ku kakski yötä ni sais nuo ystäväiseni olla rauhassa välillä.... Ja muutenki ehkä...ku jänskättää että jos se on sit kovin kipee tai tulee joku komplikaatio...ni ois sitte apu lähellä. Mut ei toi silleen muuten niin jänskätä juurikaan. Tavallaan ois kiva ku tekis ton paikallispuudutukessa, ois jännä seurailla mitä tapahtuu =) Mut ehkä kummiski viisain ku ei...en tiiä. Ois se mielenkiintosta =D

Hehe...teki mieli mennä reeneihin kattomaan mitä ne pojat siellä touhuaa, mut ehkä paree ku ei =DDDDD Kutittaaki joka paikkaa... oppii kummasti arvostamaan esim kykyä pestä itsensä...ja hiukset...ja harjata hiukset.... hoh...

Tuntupa muuten taas pitkin päivää ja tuossa pari tuntia sitten ku tuli parannustaikoja sieltä sun täältä... wohouuu... =OOOO Luulin jo että nytkö se parani kokonaan.... mut eeeeei sentäs. Olipa hetken ajan parempi olla ja nukuin kivat tirsat ku niin rentoutti. Teki hyvää. Kiitos <3 <3 <3 <3

Jep. Ja taas pötkötteleen. Kohta tulee yövuoro-apulainen =)