IRC-Galleria

Saatiin eka yhteinen lahja =) Hihiiiiiiii =)

Aaaa miten oli ihanaa esitellä perheeni jäseniä toisilleen =) Hihi.

Miehille muuten sellanen pikkuvinkki, että jos haluutte että naisenne kehrää vaan, putsis kliin siivoaa talon, tekee ruokaa, siivoaa ruanlaiton sotkut ja ihan oma-alotteisesti (vaikka vähän vasten tahtoaan) tarjoutuu paineleen omaan varakämppäänsä yöksi jotta pääsette kavereitten kans huiskiin ihan rauhassa ja itekseen sitte illanpäälle ihan ikiomaan kuninkaalliseen yksinäisyytenne ilman kylessä nuohoovaa akkaa, ni pitäkää eka herrajjjjjumala se eukkonne tyytyväisenä! Niin se menee.

Vähän kiitoksia ja kehuja, arvostusta ja kunnioitusta, yllättäviä otteita ja...hih....no kai ton pitäs mielikuvituksen ja järjen jotai sanoa... Kohdelkaa niinku kukkaa kämmenellä =) Niin se menee. Sitä saa mitä tilaa kato. Ooh.

Ja naisille kans vinkki: älkää kitiskö. Totuushan on kuitenkin ettei miehiä niin kiinnosta muu kun että on kiva tulla kotiin (jotakuinkin sillon ku huvittaa), akka ei rasita joutavuuksilla ja on kiltisti, ja että mies saa pikkusen tilaa hengittää (ja siinähän sitä saa nainenki samalla omaa tilaa). Kyllä ne omastaan huolen pitää ja palkitsee omalla tavallaan.

Kaikki on just niin hankalaa ku siitä tekee. Meilläpä ei muuten oo mikään hankalaa.... ;)

Jessös kun oli ihana viikonloppu. Ihan rakkautta.

Hih. Oon kahen pojan äitipuoli. Hihi. =) Ja sit mun rakas pikkusiskoki tulee just käymään. Hih. Mun uudessa kodissa. Ja näkee mun rakkaan mieheniki =) Hihiiiiii apua iik ihanaa. Ei ookkaan sit vapun jälkeen nähty. Hui ihan =)

Lalalalaaaaaaaaa <3

Rankkaahan se elämä on juu. Mutta niinhän sen pitää ollakin.

Karuudessaan kaunista. Katkeran suloista.

Miksi ihminen kaipaa sitä tunnetta? Sitä murheellisuutta, petetyksi tulemisen, satutetun, lyödyn tunnetta? Sitä ei jotenkin tajua aina, mutta välillä havahtuu siihen että sitä kaipaa. Kun on kaikki hyvin, niin alkaa jotenkin jostain tyhjästä rakentamaan itselleen jotain pelkoa ja muhimaan mielikuvassa siitä miltä tuntuisi jos kävisi niin ja näin.

Kai se on se, kun Onnen tunne on niin pelottava. Kun sitä ei osaa uskoa sen pysyvyyteen. Kun on aikaisemmin kaikki (?) unelmat särkyneet, aina on pettynyt, aina on sattunut...niin tottahan siinä nytkin käy sitten niin....?

Se vanha tuttu tuskan tunne...se oli sentään uskollinen ja turvallinen. Se ei jättänyt. Sen kanssa sai aina ihan milloin vain ja aina vain nuhjuta sohvan nurkassa, rutistaa sitä ja itkeä omassa surkeudessaan sen kanssa. Aina oli joku jonka kanssa sulkeutua omaan pieneen maailmaan, aina se lohdutti. Aina sai tuntea itsensä pieneksi ja suloisen hauraaksi.

Mutta entäs Onni? Se on niiiiiiiin ihanaa....niin ihanaa...on niin ihanaa heittäytyä sen matkaan, liitää sen siivillä ja hurmaantua villistä riemusta. Kyynelehtiä kiitollisuudesta ja sädehtiä rakkautta. Kehrätä ja hyräillä tuutulauluja kilpaa Maaemon kanssa. On niin kivaa ajatella että koskaan, enää ikinä ei minuun tarvitse sattua.

Kunnes kuuluu se "skriits"-ääni. Ja repii kaiken kerralla palasiksi. Unelmat hajoavat miljoonina peilinsirpaleina kukin jonkin hetken muistoa vielä heijastellen. Niinkuin Labyrinth-elokuvassa. Ja sitä vajoaa, vajoaa, vajoaa ja vajoaa....kunnes herää todellisuuteen ja palaa tutun ja turvallisen murheiden sohvan nurkkaan.

http://www.youtube.com/watch?v=Fi1A9s6WTiw&feature=related

Vai käykö siinä niin? Käykö siinä aina niin? Eihän siinä ole pakko niin käydä? Ei. Ei siinä nyt niin käy.

Miksi sitä murhetta kaipaa välillä? Aina silloin kun pelottaa että siihen päätyy takaisin. Ihminen on niin omituinen. Se on niin kummaa kun usein sitä vetää puoleensa mitä pelkää. Mutta tällä kertaa....

Tällä kertaa minä en tahdo pelkoihini takertua. En halua enää. En oikeasti tahdo enää takaisin siihen. Sillä nyt uskon, että paremman turvallisuuden tunteen löydän sittenkin Onnesta. Jonain päivänä vielä huomaan, etten tarvitse pelkojani enää ollenkaan. Hih. Ja sitten uskallan luopua niistä ihan kokonaan =)

Mutta nyt taidan kuitenkin ihan vaan keskittyä taas tuohon Onneen =) Ai nii....ja opiskeluun...hih....

=)

Jos ihmisten omatunto heräisi täyteen mittaansa, niin tämä maailma kaunistuisi kummasti ja ihmisten elämät ja olot....ohoiiiiii miten ne paraniskaan. Ihmiset kyllä puhuu paljon, julistaa korkeita arvojaan ja paasaa kaikkea. Ja kauhistelee miten voi kamala miten sitä on ihmiset niin ajattelemattomia ja itsekkäitä ja miten se ilmastonmuutoskin ois saatava kuriin ja kaikki. Ne teot vaan jää usein vähä pienemmiks ku ne puheet.

Niin sitä vaan ois mullakin vielä parantamisen varaa. Mut ei kai tuo ihan hirveen huonolla tolalla ole....kai... =S

Aina sitä sanoo että tekee parhaansa, mutta tekeekö ihan todella...? Hmm. Yhyyyyyy en varmaan kyllä tee. Paaaaljon vois tehä parempiakin ja hyvempiäkin jokapäiväisiä valintoja. Mitenhän kävis jos joka päivä vaikka kirjottais johonkin vihkoon jonkun asian minkä vois tehdä hyvemmin. Ei niitä asioita kuitenkaan niin helposti vaan paranna useinkaan. Kun sitä kuitenkin on niin silleen ihminen ja heikko. Haluu saada säilyttää kaiken sen helppouden ja lyhyen tähtäimen hyödyn minkä on jo saavuttanut. Åijjoi.

Oon puhunu rumasti joistain ihmisistä ja ostanu kaikkee ylipakattua ja epäreilua ja epäluomua ja kaikkee sellasta. Hyi. Ja tuhlannu sähköäki ja vettä. Ja bensaa. Yh. Pyrin parempaan. Anteeks =(

Mutta niin vaan saan muuten vielä taistella ton sossunkin kanssa. Ihan meinas päivällä taas herpaantua voimat ja usko, ja itketti taas että kun en haluis olla ton rakkaan mieheni taakka ja elätti.

Ni sit se vaan taas sano että eiku sä oot mun lemmikki. Hih. Että muutenhan sä kuolisit nälkään. Hih. Ni sit mä taas pyyin helpotuksen ja ilon ja lohdutuksen kyyneliä ja hymyilin ja säteilin. Voi että kun voittasin lotossa ni kiitokseks maailmalle tosta hyvästä perustasin sen löytöeläintalon. Ni pääsee muutki lemmikit turvaan. Niin kerta. Ja muutenki. Ja sen ihmistenki turvakodin. Kun nyt vaan saisin tän koulun käytyä ni musta tulis sit oikein hyvä yhteisöpedagogi ni pelastan kaikki. Ja kai mä saan kerta toi ihana auttaa mua niin. Voi miten rakastan sitä. Ja ostan sille sit sillä lottovoitolla kaikkii kivoi leikkimökkei missä se voi sit kaikkii valtavia koneita rassailla ja säilytellä kaikkia romuja mitä voi joskus tarvita. Nii kerta.

Ja taas mä täällä yksin hymyilen ja itken ilonkyyneliä ja odotan rakastani kotiin tuolta ansaitulta huiskimisreissulta =) Ja sit se murisee mulle ku kirjotan näin hempeitä tänne =D Mutku. Se on vaan niin hyvä ja ihana että koko maailman pitäis saada tietää miten ihana se on. Nii kerta. Ai nii mun piti opiskella. Tsihi =)

Moro =)

<3

Oho.

Se on kuulema tuo bemari mun......hih....hui ihan...

Ihan uskomatonta että mäki nykyään kuulun niihin....hihi...niihin naisiin....tsih....

Niihin naisiin jotka saa omalta rakkaalta mieheltään ihan ihmeellisiä asioita. Puhallusputkia ja koruja ja ja ja.... ...ja korostan, että siltikin ihaninta on se kaikki muu....sellanen aineeton ihana. Hih. Niinku vaikka...hih...

=) ja <3 ja kaikki sellanen =)

Åijjoijjoi oi våi voi voiiiiiih oih....en oo voinu oikein opiskella tänään kun ei tarvittava koulun sisäinen nettisivu toimi. Voi eiiiiii. Hihi.

Ihan on menny naatiskeluks koko päivä. No ei ihan. Teinhän mä vähä jotain. Ja ku oon tehny jo suurimmat tehtävät ni ei oo ku noita pikkurojekteja. Hm-hmh. Åijjoi. Hihi. Onpas tyytyväinen olo. Asiat vaan kannattaa tehä ajallaan alta pois ni kerkiää sit kaikkee muuta kivaa.

Niinku vaiks romurautaa kärräämään ja bongaamaan kaikkii ihaniiiiii ruosteisii aarteita ooooooooo \o/ Ja kodinhengetäröimään ja naruhelmikoruaskarteleen. Ja hämmästeleen tiedeartikkeleita. Ja oleen kutitettavana. Hitsi kun on ihanaa ku osaa iloita =) Ja ollaan me muuten onnekkaita. Me kaks. Hihi. Oooooooo =)

<3

Jipijipijipiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii \o/ Iskää moikkaamaaaaan lalalaaaaaa ihanaaaa =) Sitä tapahtuukin ihan liian harvoin. Siis todella liian harvoin.

Oi ihana tuo mies. Ei ois muuten ollu köyhällä varaa lähtee. On se vaan ihana. Ja saa muuten vielä tuta mun kiitollisuuden..... ;)

Tsihi <3

No mutta nuo on nuo Nordea- ja Sampo-pankkien tädit kyllä eri kivoja. Ne kirjotti mulle kirjalliset kielteiset opintolainan päätökset vaikka ei mun hakemusta ees virallisesti käsitelty niissä kerta oli niin turhaa ees harkita =D Ni nyt saan sitte sossuntädille viiä ne. Hihiiiii jos vaikka alkas heruun. Mut Osuuspankin tädit ja sedät ei antanu mulle mitään paperia vaikka itkin ja pyysin ja siellä kuitenki oon asiakkaana ollu koko ikäni. Nii. Ja Nordeassa ja Sampossa en sit en päivääkään. On ne vaan erilaisia. Hmm. En tiiä.....vaihtaskohan tuota oikein....

Mutta vielä on toivoa siis. Mutta ainahan sitä on =) Ja nyt taaaaaaaas koulunpenkillleeeeeeee =)

Ai nii ja hurr purrr ja raksu daksu daa on se vaan ihanaaaaaa lalalaaa toi rakkausuuussss....

Nykäsin eilen tuolla omalla kämpällä jääkaapin irti seinästä...hihi...mitä se suotta siellä itekseen hytisee....hih.... ;)

Taidan muuten alkaa kyhäämään paria kansalaisaloitetta eduskunnalle. Olkaa varuillanne, nimien keruuadresseja tiedossa..........

Jei. Kela ei anna kuntoutusrahaa. Sossu ei anna toimeentulotukea koska kela myönti kuitenkin opintolainatakauksen. Pankit eivät anna kuitenkaan lainaa mutta sossu katsoo silti lainan tuloksi. Mutta jos saan kirjallisesti todistettua ettei pankit lainaa anna, sossu harkitsee uudelleen. Pankit eivät kuitenkaan opintolainan kielteisiä päätöksiä kirjallisena anna, eikä sossu tätä usko. Pankki ei välitä vaikka tämän sille kerron. Sossu toteaa että voivoi. Laskuja olis maksettavana ja kuitenkaan rahaa ei oo.

Noinkohan sitä joutuu luopumaan tästä opiskelusta. Yhteisöpedagogille olis tässä yhteiskunnassa kuitenkin tilausta ja töitä, sielunpalo asioitten muuttamiseen tällä menolla senkun kasvaa, enkä oikein mihinkään muuhun työhön pysty. Hmm.

Onks tää nyt sellanen mottitilanne....? Hmm.

Näää.....vielä taistelen. Ja ohan mulla hyvä tiimityökaveri. Kyl me jotain keksitään =)