"Mä rakastan sinua kuitenkin. Hoopo."
Ja lumeen jäivät vain polvien pettämisen jäljet. Mutta jäljet olisivat olleet hyvin hurjemmat elleivät vahvat käsivarret olisi olleet valmiina koppaamaan hervotonta kiinni. Tyttö joutui tasaantuakseen ajamaan ylimääräisen lenkin vaikka keskittyminen ajoon olikin huteraa. Eikä tyttöä haitannut lainkaan vaikka auton mankka ei toiminut. Hän ei oikeastaan edes muistanut koko mankkaa. Hän nimittäin toisteli noita sanoja ääneen ja huokaili vapisten. Hiukan hän hihkui ja ulahtelikin, niin onnellinen hän oli.
Sanoit sen =)