IRC-Galleria

Kaiken tämän olen itse tilannut, itse itselleni järjestänyt.

Kaiken tämän itse maksan, muru murulta maksan sydämelläni.

Onneksi jokainen maksuerä keventää taakkaani,

ja jonain päivänä vielä on velkani maksettu.

Jonain päivänä, jonain hetkenä,

minut armahdetaan.

Silloin on onneni rajaton, rakkauteni ääretön.

Ehkä silloin palan, räjähdän salamana taivaalle,

sillä se riemu ja onni, kiitollisuus...

se kaikki riemu ja kiitollisuus....

se tulee olemaan niin ylitsevuotavainen.

Kaikki tämä rakkaus täyttää minut silloin niin täysin,

kaikki nämä surut jotka silloin muuttuvat onneksi,

ei mikään maallinen keho voi kestää niin valtavaa energiaa,

ehkä silloin sieluni vapautuu enkä tarvitse enää tätä.

Pääsen silloin lepoon.

Kunpa vain jättäisin jälkeeni vain kauniita asioita,

hyviä kultaisia muistoja, onnellisia ihmisiä,

monia hyviä tekoja, auttamiani ihmisiä,

herättämääni valoa, nostattamaani voimaa.

Kunpa en jättäisi jälkeeni ikävää, kaipuuta,

surua ja eroahdistusta, menetyksen tunteita,

kunpa jättäisin jälkeeni vain onnellisen odotuksen,

luottamuksen ja uskon jälleennäkemiseen.

Kunpa vain voisin pysyä opastamassa,

kantamassa ja tukemassa,

lohduttamassa suruissa,

valamassa uskoa epätoivossa.

Kunpa voisin enkelinä kulkea

kaikkien näiden rakkaiden ihmisteni apuna.

Kaikkien näiden rakkaiden,

jotka ilonani olivat,

jotka minua rakastivat,

kaikkien näiden rakkaiden,

jotka minua satuttivat,

jotka minut näin rikkoivat.

Kunpa voisin hellästi ohjata kaikkia näitä rakkaita,

jotta he tältä välttyisivät,

jotteivät tekisi enää näitä virheitä,

jotteivät joutuisi maksamaan tätä samaa hintaa,

samoista teoista kuin itse maksan.


Kunpa vain voisin.

Teille on jo yleensä vaurioksi, että käräjöitte keskenänne. Miksi ette ennemmin salli tehdä vääryyttä itsellenne? Miksi ette ennemmin anna riistää omaanne?

1. Kor. 6:7 KR33/38

Kyllä olen niin kiitollinen siitä että mulla on kavereita!!!! Ja ystäviä!!! Kiitos teille kaikki rakkaat otukset!!! En jaksaisi ilman teitä.

Kiitos kun siedätte tällästä pipovammasta sekopäätä joka ei osaa kuin säätää ja hölmöillä....
Kiitos kun jaksatte ymmärtää muakin! ....tai ainaki sen verran ymmärtää kuin nyt tällästä pystyy ymmärtämään.....

Halauksia ja suukkoja teille kaikille!!!!!

olen niin kovin pieni
pieni ja hauras

kuin metsätähti
vapisen polulla

kristallin kirkas jääpuikko
koivun huojuvalla oksalla

kastepisara järviruo'on lehdellä
putoamaisillaan hukkuakseen

viime kesän unohtunut heinänvarsi
talven myrskyjen armoilla

pöllön poikasen untuva
jota tuuli pois kuljettaa

virran pyörteessä syntynyt vaahtokupla
lennän väristen särkymään joen töyrääseen

kuitenkin olen niin äärettömän vahva
kuin järkkymätön vuori

olen niin sanoinkuvaamattoman vankka
kuin ehdoton maankamara

olen vanha ja viisas
kuin rajaton taivaankansi

minulla on kaikki maailman voima
olen murtumaton

ei minua mikään saa sortumaan
ei pois pyyhkiytymään

olen nyt tässä
tulen aina olemaan

olen aina ollut
osa ikuisuutta

Tähdet kertovat, että henkinen irrottautuminen on avaimesi onnellisuuteen. Erota se mitä tapahtuu elämäsi suunnitelmissa niistä tunteista, joita sinä ja muut liitätte niihin.

Ei ole olemassa pahaa eikä pahuutta. On vain ihmisiä ehjän minäkuvan tarpeen ja ulkopuolisen maailman impulssien ristitulessa.

On myös sielun sopimus ja suunnitelma, emmekä me onnettomat niiden sisältöä muista vaikka ne itse olemme laatineet.

Kaikki me kuljemme yhteistä polkua, elämme samaa elämää, saamme osamme kaikista suruista, iloista, menetyksistä ja lahjoista. Ne ilmenevät meille tavoilla, joita emme aina tunnista. Emmekä me voi, eikä meidän kai tarvitsekaan kaikkia tunnistaa. Mutta jälkensä ne kaikki meihin jättävät.

Johonkin suuntaan ne meitä tönivät. Jatkuvassa ristitulessa eksymme, kadotamme yhteyden sisimpäämme, unohdamme määränpäämme. Tulemme kuuroiksi sydämemme äänelle, ahdistumme ja takerrumme entistä tiukemmin tuohon hauraaseen kuvaan, joka meillä on siitä millaisiksi itsemme koemme.

Emme osaa enää sovittaa uusia kokemuksia, oivalluksia, toistemme ihmisyyttä ja samankaltaista olotilaa ja haurauden tuntemusten synnyttämiä impulsseja soljuvaksi virraksi, uudistavaksi yhteiseksi tanssiksi.

Olemme hukanneet rakkauden polun, ykseyden, yhteisen sävelen. Olemme sulkeneet sylimme kaikelta mikä ei palvele illuusiota eheydestämme. Syytämme kaikesta toisiamme.

Itse kuitenkin itsemme rakennamme. Miksi emme tekisi sitä rakkaudella, todellisella pyyteettömällä rakkaudella........

Jokainen joka on pidellyt kädessään meren
silottamaa kiveä tietää että jatkuvalla
hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima.


Ja sit pari mottoa ja muuta mun suusta päässyttä:

"Luut vahvistuu ku ne kolisee"
"Kipu ei satu"
"Kylmä voi olla muttei tarvii palella"
"Syöminen on tankkaamista eikä bensakaan hyvälle maistu"
"Meni jo"
"Kyllä ne lihakset siitä vetristyy ku vaan tekee"
"No ni, pitäs tapahtua jo"
"Boooooriiiing, kovempaa"
"En mä tiiä vielä sattuko, sen näkee huomenna"
"Jaaha- katotaas kuinka tytön käy"
"No ku...
"No mutku..."
"Mutku mä haluuuuuuun"
"Saanksmä pliis tehä vielä yhen sarjan??"
"Saanksmä pliis lisätä painoja, ees vähän, ihanihanihan vähän jookojooko"
"Lisää, eeeei tunnu missäääään"
"Aaaaaa perkele sehän nousee"
"Mä haluun lisää levyjä mä haluun mä haluun"
"Ääää autot on ajamista varten"

"Valo on siitä perseestä et ku sitä ei oo ni ei nää." (tämä kun en nukkumaan mennessä malttanut sammuttaa valoa ihanaa miestä vieressäni katsellessani)


"Ei ole olemassa pahaa eikä pahuutta. On vain ihmisiä ehjän minäkuvan tarpeen ja ulkopuolisen maailman impulssien ristitulessa."

Pelko....

...pelko pilaa kaiken. Kuitenkaan pelkoa ei ole olemassa. On vain rohkeuden puute, luottamuksen puute.

Kun laitan kaiken rohkeuteni, kaiken uskoni ja luottamukseni likoon, ja kaikista peloistani ja epäilyistäni huolimatta lähden leikkiin mukaan, pilaan kaiken.

Silloin kaiken takana, kaiken liikkeelle panijana on pelko. Asia joka perustuu niin hauraaseen ja epätodelliseen asiaan kuin pelko, ei voi kauaa särkymättä kestää.

Pelko vetää kohteitaan luokseen, se kiinnittää ajatukset niihin, luo niitä tyhjästä.

Se kalvaa hiljaa, huomaamatta, sokaisee.

Minun pitäisi vain lähteä leikkiin mukaan. Ilman uskoa, luottamusta, ilman rohkeutta. Vain olla, vain ottaa vastaan.

Tarkkailla saamaani tyynesti, katsoa sen sisimpään, kohdata sen takana oleva liikkeelle panija, hymyillä sille, ottaa se vastaan, katsoa sen sisimpään....

Ottaa vastaan se onni jota minulle tarjotaan.

Vain uskoa ja luottaa siihen että kaikki menee juuri niinkuin on tarkoitus ja hyväksi. Luottaa siihen että kenellekään ei anneta raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Luottaa siihen että kaiken, kaiken takana on rakkaus.

Eikä mikään, joka tulee rakkaudesta voi olla pahaa eikä väärää.

Kiitos Jumala, Jeesus, enkelit, maailmansielu ja kaikki kaikkeuden olennot tästä kantavasta voimasta joka minulta ei lopu kaikesta huolimatta....

...rotkonreunalla jo kitukasvuisesta puoli-irtonaisesta juuren riekaleesta roikun, mutta kuitenkaan en putoa vaikka päästäisin irti viimeisestäkin risusta, astuisin tyhjyyteen itkunsekaisia raivonhuutoja parkuen, kaiken tämän kiroten, kurottaisin pohjalle....

...aina minut nostetaan hellästi turvaan ja siunataan pienillä tuskin huomattavilla muistutuksilla ja vihjeillä siitä, että en ole yksin, että minua ei hylätä, minua rakastetaan ja tuetaan, kaikki kääntyy vielä hyväksi ja kaikella on tarkoituksensa, opastetaan näkemään piilotetut opetukset ja viisaudet, kätketyt aarteet kärsimysten takana, asioiden oikeat arvot ja tie kohti valoa.

Vaikka aina en näe tuskani taakse, niin tiedän sen olevan siellä. Lohdutuksen, rakkauden ja armon, helpotuksen.... Vaikka ei vielä ehkä olisikaan tässä elämässä, eikä vielä seuraavassakaan, niin siellä se silti on, ja joskus sen vielä saavutan.