IRC-Galleria

Kävinpäs eilen vielä yöllä siis rannalla vähän huitomassa ja hengittelemässä =) Hihi =) Ja kynä sai kyytiä..... Tuli taas parhaillaan kolmea eri pohdintaa paperille...

Raapusti raapusti...hmm...ahaa... ..kääntää äkkiä sivua toiseen tekstiin, raapustaa tohinalla...hei daa ahaa... kääntää sivua takas...raapustaa... ei mutta hei joo niinpä onki... kääntää sivua kolmanteen tekstiin...raapustaa... ahaa joo...äkkiä pieni muistiinpano toiseen tekstiin... raapustaa... jep... palaa taas ekaan tekstiin...

Heh. Ihanaa. Heh. Ja ne aiheet.... kaikkea sitä ihminen pohtii....

Mutta tämä ei millään tavalla liity noihin eilisiin teksteihin. Tuli vaan yks päivä aiemmin aateltua...niin oleellista taas =DD

Joo. Kun huterasti asettamani sampoopullo heilahti hanan päällä niin salamannopeasti hiuksiani möyhimässä ollut käteni meinasi lähteä ottamaan sitä kiinni, mutta vielä ennen kuin pullon liike pysähtyikään edes, sen siis sittenkään putoamatta, ehdin tajuamaan ettei se tipukaan ja käteni jatkoi tukan pesua. Tuo kiinniottoliike ei ehtinyt olemaan kovin suuri.

Niin. Pling surrrrrrrrrrrrrr alko päässä raksuttaa =)

Hmmm... Kumpi reaktio oli nopeampi? Se kun reagoin putoamismeinaamiseen vai siihen ettei se putoakaan?

Voisi ajatella niin, että jos olisin ollut tarpeeksi nopea, olisin heti tajunnut ettei se putoa, jolloin en olisi tehnyt turhaa kiinniottoelettä.

Siis tällöin se että tajusin lopettaa yrityksen alkuunsa olisi nopeampi. Vai olisiko?

Ratkaiseeko tässä se aikaero joka on sen ajan, joka kului pullon liikkeen alkamisesta käteni liikkeen alkamiseen, ja sen ajan, joka kului sen tajuamiseen ettei pullo putoakaan ja sen että liikkeeni pysähtyi, välillä? Kumpi väli oli pitempi?

Mutta toisaalta enhän voinut pullon liikkeen alkaessa tietää vielä putoaako se vai ei. Joten toisaalta sen tajuamiseen, että se ei putoakaan, käytin myös tätä ekaa aikaväliä. Joten tajuamisessa kesti siis sekä sekä se aika, kun reagoin ekan kerran, ja vielä se aika joka oli reaktioideni välillä.

Eka reaktio oli täysin automaattinen, toiseen tarvittiin huomioimista ja päättelyä. Tämänkin perusteella voisi olettaa että eka reaktio oli nopeampi kun se ei tarvinnut hidastavaa ajattelua.

Hmmm......

Niin. Ihminen ajattelee liikaa joskus. Mutta on siitä paljon hyötyäkin.

Jaha. Ja taas meinaa lähteä uusi ajatusvirta liikkeelle......

Eih!!!

Nyt lähden kyllä kävelylle. Piti mennä jo ajat sitten. Mutta kun tää pää...

Aargh!

Nyt muutakin liikettä kuin ajatusten surraamista =)

Enkä lähe enää mihinkään. Väsyttää. Meen nukkumaan, koska yöt on nukkumista varten. Ja laitan kellon soimaan aikasin..ainaki jo...tota...eh.... hmmm... khöm...eh ainaki jo kymmeneltä.

Ja sitte alotan päivän niinkuin se kuuluisi aloittaa. Koska mulla ei ole mitään esteitä. Koska mulla ei juuri siksi ole nyt esteitä jotta voisin tehdä kuten pitää.

Aloitan päiväni meditoimalla. Ja sitten aamupalaa ja kävely ihanassa syyspäivässä. Ja sitten taas ruokaa ja arjen askareita. Sitten teen jotain kehittävää.

Tai siis kaikki on kehittävää. Kaikki. Koska meditointi on mukana kaikessa. Ja reeni. Kaikki voi olla juuri niin kehittävää kuin haluat.

Siis. Joo. Ja salilla käyn jumppailemassa. Ja illalla sitten rannalle huitomaan. Ellei jo lenkin yhteydessä =) Ja ihmisten aikaan nukkumaan.

Mutta kun kirjottaaki pitäs ehtiä. Ja kun tää ajatusvirta on parasta yöllä.

Mutta kun tekis niin mieli mennä yöhön huitomaan. Hmm. No.

Mieli ja mieli.

Höpöhöpö. Nyt nainen pää kii ja tyynyyn.

Elämällä ei ole alkua, ei loppua, se ei ehdy, ei vähene, vaan silti alkaa alati aina uudelleen, jatkuu iäti muutoksena virraten.

AAAAAAAAAAAArgh!

Mietin taas liikaa.

Ihan liikaa.

Taidan painua yön pimeyteen, turvaisaan syliinsä. Rannalle huitomaan ilmaa.

Tuli reeneissä monta uutta liikettä. Vois niitä vähän tavoitella.

Ja sitten meditoida.

Tehdä vähän mielikuvaharjotuksia.

Se auttaa.

Saan tämän sotkuni aukeilemaan. Ja sydämeni äänen kuulumaan.

Ja tiedä vaikka mitä ihanaa taas koen =)

Enkelin siivet ovat selässäni jo monta kertaa tuntuneet... Ihan tässä viikon sisällä. Enkeli-DNA aktivoituu =) Ja ihania hyvin voimakkaita tuntemuksia on ollut. Ihania energioita =)

Virtaa. Aina vain paremmin.

Ja se kristallikin tänään....oi miten se oli ihana. Tein vähän hoitoa ja yhteys aukeni ihan itsestään. Piti vain jättää hoito kesken ja ottaa vastaan... .......näin niin kauniin valtavan kristallin!!! Se oli enemmän kuin kristalli, oikea emokristalli, The Kristalli. Se säkenöi ja suorastaan kilisi taivaallista rakkausenergiaa ja valoa ja kaikkea ihan mieletöntä!!

Oli niin ihanaa!!!! Oli niin vahva...niin puhdas..... Koko asunto säkenöi siitä =)

Ja se iloitsi. Ja minä iloitsin. Ja sain jotain uutta. En vielä ihan tiedä mitä se on se uusi. Mutta jotain ihanaa tapahtui. Ja tapahtuu =)

Oi minä uskon =) Minä luotan =) Uskon ja luotan aivan täysin. Ja toivon =)

Toivon että pääsen tielläni perille asti.

Ja rakastan.

Ja nyt syntyi sellainen ajatusten virta taas..... kirjoitin tässä sivussa kaksi muutakin ajatusvirtaa.....

Ollut kivasti taas sitä. Ajatusten virtaa =) Ihanaa =)

On aikaa. On vapaus.

Monta tekstiä odottaa jo tänne pääsyä =)

hihi....oottakaahan =)

hihi...mutta nyt painun sinne yöhön =)

Nii..

..ja rakkaus...

...huokaus...

..on se niin...

...en mä osaa tätä...

...en tiiä mitä haluun...

...tai tiiän siis...

..mutku....en tiiä...tiiänköhän...?

....en tiiä...

Huokaus. Miks ihminen tekee kaikesta niin vaikeeta. Miks ei sitä voi vaan elää ja olla ja rakastaa ihan rauhassa vaan ketä haluaa. Miks pitää ihmisen haluta omistaa toinen ihminen.

Kun kuitenkaan ei kukaan tiiä mitään varmaks. Joillaki se on niin helppoo.

Sitä rakastutaan ja mennään naimisiin ja ollaan sit loppuelämä yhessä.

=OOOOOOOOOOO .......en tajuu...

Ei oo niin helppoo.... =OOOOOOO Ei voi olla =OOOOOOO

Enkä tajuu sitäkään että miks pitää ihmisen haluta elää kahta elämää yhtä aikaa. Haluis omistautua vaan henkiselle kasvulle ja reenaamiselle ja kaikelle sellaselle. Ja luopua kaikesta maallisesta ja sitovasta.

Mut sit haluu parisuhteen ja perheen ja lapsia ja kaikkee. Ja rakkaus...

...voi hemmetti....

...on siinäki keksintö...

Kun oppisin toimimaan sen kanssa. En minä halua omistaa ketään. En halua haluta. Eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeih.

Apua.

..................rakkaus.....

Sen takia tässä maailmassa on varmaan valehdeltu ja tapeltu kaikkein eniten. Siis ihan yybereniten.

Ja sen takia sattuu kaikkein eniten.

Vaikka se on maailman ihanin asia. Maailman suloisin asia. Asia jonka pitäisi tehdä kaikesta niin ihanaa ja ihmisistä onnellisia. Ja maailmasta paremman.

Miks pitää tehä kaikesta niin vaikeeta.

Miksi?????

Haluan vaan rakastaa...........

Ole.

Älä yritä.

Tee.

Rakasta.

On se niin helppoo. Oikeesti se on niin helppoo ja yksinkertasta.

Mutkun ei vaan oo!!!

AAAAAAAARGH!!!

No mutku mä rakastan.

Niin.

Rakastan.

Aargh.

...rakkaus...ihihi...hih...

On se vaan niin ihana juttu. Niin veikee.

Ihi. Hihi.

Aaaaaaaaaaaargh!!!!!!!!

Apua. Ihi. Hihi.

Aaaaaaaaargh!!!!

No.

Rakastan.

Ja nyt meen reeneihin. Jee. Reenaaminen helpottaa aina =D

Jee =) Reenit. Jee =)

Nii.

Vkoloppu hurahti taas. Perjantaina aamulla siivosin ja levoin sämpylöitä. Vaaleenpunaset vaatteet päällä...ja essu. Sellanen vaaleenpuna-valkoruudullinen. Hehe. Heilakin tuli. Syötiin ja pötköteltiin.

Sitten taekwondoreenit.... oi ne oli taas kivat =) Patjat ja trampoliini kehiin ja sitten kaatumistekniikkaa ja kaiken maailman volttia ja kuperkeikkaa ja hyppyä ja mätkis patjalle. Paitsi että meikäläisen nivelillä siihen ei voinu osallistua..... Mutta kivaa se oli olla hengessäkin mukana =)

Sain kokeilla kummiski esiintymislavan reunalta selälleen patjalle kaatumista. Huh...se oli yllättävän karmeeta =OOO Otti mahasta ja oli vaikee pitää ittensä rentona ja suorana...ja ku on noita putoomistraumoja ja kaikkee...mut hyvää se teki =) Traumat lähti purkautuun ja muutenki. Kivaa oli =) Harmi vaan kun en voinu oikein muuta tehä.

Paitsi sitten oli perustekniikkaa, väänneltiin ja käänneltiin ja veivattiin toisiamme =) se oli kivaa. Ja sitten vasta oliki kivaa ku otettiin kaks yhtä vastaan ja kolme yhtä vastaan =) Ooooooooooooooooou jea =D Sai nujuta taas pitkästä aikaa poikien kanssa =) Jiiihaa. Paitsi että sitten polvi sano taas naps ja sain taas taputaputaputtaa lattiaa... Loppureenit sitten hengittelin ja hoivailin koipea. Mutta hengessä mukana ja kivaa oli =) Sain kuiteski otettua jo muutaman varovaisen juoksuaskeleenki. Ei se mennykään kovin pahasti. Tai aika pahalle se eka tuntu mut meniki näköjään sit ohi =) Tai sit osasin parantaa sitä =)

Sitten rauhaisa hoivailuilta. Hierontaa ja vyöhyketerapiaa ja sen sellasta. Ja syöpöttelyä =) Ja piparitaikinaa =) Hihi =) Polvi tuli ihan terveeks =OOO Ei sattunu yhtään mihinkään. Paitsi vähän käsiin kun hieroin, mutta kun käytettiin öljyä joka hoitaa myös hoitajaa, niin parantaahan se....hoitajaakin. Jep. Ihanaa.

Lauantaina sai nukkua pitkään. Tai ainahan mä oikeestaan nykyään saan... =)

Sitten oli bändireenit herralla. Ja mun piti saada mennä vähäks aikaa reenien loppuja kuunteleen, mutta ne olikin sellasessa paikassa etten päässykään =( Höh. Ois ollu niin hienoo. Oisin taas kuullu uutta ja muutenki. Hih. Oisin ollu niin ylpee. Hihi. Mut ei. Höh. Mut oonpahan kuullu jo vaikka mitä sellasta mitä ei oo muut vielä kuullu =) Lällälllääää =)

Joo. Sitte livahettiin illalla baariinki. Ei ollu oikein ketään ekassa baarissa. Mut toisessa oliki sitte jo. Ei ehitty oikein toistemme seurassa olemaan, mutta pitäähän sitä muitaki ihmisiä tavata. Ja kivoja ihmisiä oli taas =) Mutta hillitysti piti ottaa kun paljon ohjelmaa heti aamusta tiedossa... Niin ja mua pyydettiin opetteleen öriseen että voin alkaa yhteen bändiin örisijäks =O Katoaan ny...hehe...

Niin...ja oon kuulema ihan hullu =O Ja sekasin =O Ja outo hihhuli =O Eheh. Hehe. Hihi. Hassua. Ku mulla on niin ihmejuttuja täällä =D Hehe. Hih =) Kiitti kaveri kehuista =D

Sunnuntaina nimittäin reippaana Helsinkiin =) Lähtö vähän viivästy kun oli niin paljon kaikkee. Mutta kohtalaisen ajoissa oltiin. Ja voe helevata ja herttinen ja jestas sitä liikennekäyttäytymistä... mitä lähemmäs Helsinkiä, sitä hullumpaa... ei voinu ku päätä pyöritellä... ...ihmiset... on ne niin....

Oi oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihana nähdä siskoa taas =) Ja siskon poikaa =) Ooooo..vauva..... ihihi =) Oli se kasvanu =O Ja jutteli kovasti =) ihihii =) ja hymyili =)=)=)

Sisko oli taas ihan hassu. Höpötteli ihan hassuja ja oli sellanen..tittidiii dii =) en tiiä...kehenköhän se on tullu.... ku mäki oon kuitenki aina niin asiallinen ja sellanen tasapainonen... =O Heh. Ihana hassu höpsö =) Joo ja pieni happihyppely tehtiin. Illan pimeydessä piti tietty vähän jotain irrottautumisia ja tilanteita miettiä...aina on reenit...24/7...ehe...

Noh. Maanantaiaamuna nukuttiin pommiin. Koska minä nukuin. Ku en tiiä...oon kai taas unissani sulkenu herätyksen vaan....ja jatkanu unta... Noku en saanu eka nukuttuu...melkein koko yön valvoin. Ni olin sit niin väsy taas etten heränny... Noh. Ei se mitään. Saatiin aikataulut fiksattua kummiski.

Helsingin kylille soppaileen sitte. Perinteinen Indian Bazaar - goottirättikaupat - levykaupat - kierros. Ja on se kumma....etipä jotain tiettyä niin et löydä. Et sitten varmana! Ei oo kukaan älynny tehä 3-vuotiaalle suunnattua kuvakirjaa jossa ois erilaisia soittimia =OOOO tai peliä tai jotain.... ei niin mitään vastaavaa!! Ihme homma. Autokirjoja ja kokkikirjoja ja eläinkirjoja ja kaiken maailman puuhastelukirjoja ja sairastelukirjoja ja traktorikirjoja ja työkalukirjoja ja kaikkee on..... Mutta ei yhen ainukaista soitinkirjaa missään! Kaikissa kirjakaupoissa ja lelukaupoissa myyjät huuli pyöreenä että jaa, kappas kun ei oo tullu mieleenkään tollanen =O

Ei oo vaan kukaan tehny. Se on sitte mulle vissiin siinä työtä tiedossa =)

Joo. Suitsuja ostettiin ja kiinalaisessa syötiin. Ja perhana miten on parkkeeraaminen kallista!!!!!!! 14e muutaman tunnin hallissa kökötys. Grrrr....

On tää maailma menny niin hulluks. Kaikki maksaa ja paljon. Paaaaaaaaljon. Ja ihmiset....ei ne voi hyvin... Kaikki näyttää niin hienoilta....ja kärsimys ja ihmetys asuu silmissä. Oli pakko käydä vähän latautumassa välillä puistossa. Niin tyhjää...niin kituvaa kaikkialla. Latailin vähän muillekin välillä ohimennen =)

Sitten käytiin kattomassa äkkiä mun inttipaikan porttia. Siellä mä spollina tarkistelin kulkulupia =) hihi =) Voi niitä aikoja =) Ja sitten siskon luo vielä hetkeks. Voi kun ei taas ehtiny enempää niitä näkemään... Mutta ihanaa kun näki =)

Paljon oli kaikkee kivaa Stadissa. Lapsuuden kortteleita ei tullu käytyä moikkaamassa. Eka kerta kai pois muuton jälkeen. Ei ehtiny. Eikä oikein tuntunu ees sille että tarttis =O Kiva ois tietty ollu mut ei sitä aina tarvii. Ois se ollu kiva käydä vilkuttamassa kotitalolleki.

Joo....sitten kotimatkalle. Reeneihin kun en päässy ku viivästy (yllättäen) lähtö ni kokeilin sitte nähdä mitä pojat siellä touhuaa. Eka yritin liikaa...mut sitten rentouduin ja annoin vaan tiedon tulla. Ja räpsähtelihän sieltä mielikuvia. Ja matka oli kiva. Kuulin taas kaikkee uutta hyvää musiikkia. Ja höpötettiin kauheesti taas =) Sadekaan ei haitannu. Ei yhtään rasittanu ajaminen. Osasin jotenki olla niin rento ja tyyni. Vaikka eihän toi matka mua oo ennenkään juuri rasittanu. Oon niin tottunu.

Perillä sitten iski kumminki migreeni. Taas. Näköä haittas. Mutta se meni ohi kun otin pillerin ja sain vähän hoivaa =)

Tiistaina työhaastattelu. Ei ihan sitä mitä aattelin...vaikka arvelin kyllä. Ei oo mun homma. Ei musta saa mitään verkostomyyjää. Äh. Eeeeeeei pysty. Ei tällä luonteella. Olisin aika huono =D

Kirpparikierros. Hih. Oli kivaa. Nyt tiiän mistä saa sellasia yhtiä iiiiiiiiiiiihania enkeleitä. Taskuenkeleitä ja huolienkeleitä ja voimaenkeleitä ja kaikkia ihania =) Voin sit joskus ostaa ku on taas rahaa...

Niin. Toi rahatilanne on kieltämättä vähän valvottanu välillä. Mut en mä siitä nyt viiti mitään ressiä ottaa. Kaikki järjestyy. Aina =)

Päikkäritki tuli otettua. Ja heila lähti. Tapahtumarikas ja pitkä viikonloppu oli =) Kivaa oli =) Ja nyt vähän väsyttää... Kroppaki kipee. Voi mun niveliä. Ja onhan toi ekstriim ninjailu ja nujuaminen aina...heh... Mustelmiahan siinä tulee.

Ja vouhotin eilen illalla polven...siis ton kipeen polven kaapin kulmaan. Nyt se on taas kipee. Seki.

Mutta kohta on reenit taas. Jiiiiiiiiihuuuuuu =DD

Alanki syömään ni jaksaa sitte taas nujuta. Jea =D

No vvvvvvvvoooooooeeeeee vvvvvvvvvvvvfffffffffffffffffff...........

vvvvvvvvvvvfffffdddddddddddhgnäh

stn

grgggggkkkkknäh

AAAAAAAAAAAAAAAAAAARRH!!!!!!!!!!!!!!!

...stn..grrrrrrrrkele

No nyt on pakko sanoa että no voi helevetin perkele!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Putosi just postiluukusta lappu!!!!!

ASUKASTIEDOTE

Parvekkeiden takuukorjaukset alkavat huomenna torstaina 27.9.2007

Korjausmiehet käyttävät yleisavainta.


NO VVVOOOOOOOE.......dddddssssffffgggghh....!!!!!!!!!!!!

Tää on just tätä. Että hyvissä ajoin ilmotellaan. Onneks en ehtiny rahaa sijottaa parvekekanerviin ja muuhun sälään. VVVVVVVoooooooeeeeee helevetti!!!!

Se siitä kauan kaivatusta rauhasta. Jee jee. Ja ne ei sitten sotke täällä.

No, onneks tää on b-rappu ni ei ne kai ekana tänne ryntää. Mitenhän iso remppa se sitte on. Oi voi. Ja mulla on parveke täynnä rompetta...on pöytää ja tuolia ja kaiken maailman kukkapöytää.... =( höh. Urakoitsijalle soitin eikä tuo osannu sanoa onko tää asunto korjauslistassa... eli en voi muuta kun ihmetellä ja oottaa soiko ovikello vai ei. On tää... Keskity siinä sitten meditoimaan...vaikka eihän ulkopuolinen maailma tietenkään siihen vaikuta..joo... En tiiä.

Jänskättää vaan... pitääkö sitä laittaa ton takia oikein herätyskello aikaseen soimaan...kun kiva jos kun oon tällänen sikinukkuja ni jos en herää ovikelloon ja sit ne tulee avaimella sisään...ja oon nukkumassa...hui...kauheeta.... =O

Vois tuo informointi kulkea vähän paremmin. Murh.

Sama homma oli kerran kun vielä Helsingissä asuin. Olin just ollu leikkauksessa sairaalassa ja menetänyt kivasti verta jne. Seuraavana päivänä kun kotiuduin soi aamulla ovikello. Ihmeissäni avasin. Siellä oli työmiehiä jotak ihmetteli kun en ollut tyhjentänyt eteistäni. Olin aivan äimänä. Miehet hämillään että kun hyö tulis tekeen kylppäriremonttia....

Noh. Ei auttanu ku kalmankalpeena siirrellä tavarat eestä ja pesukone piti raahata pois kylppäristä. Enhän mä ois saanu tehä siis yhtään mitään muuta ku olla vaakatasossa ja syödä.

Kissat riehu paniikissa ja ihmeissään ja uteliaana... Kauhea meteli kun piikkasivat laatat ja kaikki.....oli het ihan perusteellinen rermontti.... Niiin mun tuuria. Oli siinä kiva toipua.... Mutta eihän se niitten miesten vika ollut. Mukavia ukkoja ne oli. Ja hieno kylppäri tuli. Mutta ois voinu tuo informaatioki pelata vähän paremmin...

Joo. No. Minkäs teet.

Pikku juttuhan tää on. Mut ärh silti.

Ah...heha...mietin tässä erään ystäväni oloja..heh...hyvinhän täällä taitaa asiat sujua ja hommat kuitenkin hoituu...jotenki =) että enpäs viiti valittaa =)

Sähkötki pelaa ja kaikki. Hih. Oi voi. Ollaan sitä nyt niin.... jospa sais vaikka aamukahville juttuseuraa työmiehistä =)

On se vaan hyvä kun tuonkin kävin läpi...

UrsulaR


Ja ihanaa kun jaksoin ja luotin ja uskoin. Tiesin kaiken kääntyvän hyväksi. Niinkuin on kääntynytkin. Ja oi miten ihanaa onkaan nyt kaikki! Miten onnellinen olen ja kiitollinen kaikesta! Ja niin iloinen!

On niin kevyt olo...niin luottavainen... Kun tiedän =) Tiedän =) Rakkaus on. Ykseys on. Elämä on. Jumala on. Kaikki on. Minä olen. Minä olen =)

En oikeastaan voi sanoa että uskon. Tai että tiedän. Kaikki vain on. Hih =)

On.

Om.

=)

Tänään taas ihana päivä =)

Sisko kävi kylässä ja kierreltiin täkäläisiä kauppoja. Sisko soppaili vähän =)

Ja kävin Jyväskylässä ihanan ihanan ihanassa meditaatioryhmässä. Kiire vähän tuli...en muistnut siirtää rahaa toiselta tililtä joten en voinut kortilla ostaa bensaa eikä mulla koskaan oo käteistä... Mutta jostain sain kaivettua viisi euronkolikkoa...heh... noooo, ne riittivät kyllä hyvin sille matkalle =DD

Vähän myöhästyin. Laitoin ryhmän vetäjälle, ihanalle enkeli-ihmiselle viestin että voisiko oven jättää raolleen niin hiivin sitten oikein hiljaa... hävetti hirveästi sillälailla mennä myöhässä..

Meditaatio oli jo alkanut kun pääsin perille. Hiivin hiljaa nopeasti paikalleni ja rauhoituin ihan räpäyksessä =) Hiukan hankalaa oli kuitnekin aluksi saada yhteyttä, mutta sieltä se sitten syntyi =)

Oi...oli niin ihanaa taas =) Näin kauniin pronssin värisen vakaa-ilmeisen enkelin takanani. Hän kasvoi, kasvoi ja kasvoi. Sulki siipiensä suojaan koko rakennuksen, koko kaupungin, koko maapallon ja universumin...tuli niin hyvä olo =)

Sain kehoituksia rauhoittua. Olla vain sitä mitä olen eikä yrittää olla. Kaikki tapahtuu kuten kuuluukin. Anna vain tapahtua. Ja hiukan hymyilin ja naurahdin itselleni =)

Vetäjä vahvisti tämän kehoituksen...hän oli saanut saman viestin...välitettäväksi kaikille. Nyt on paljon levottomuutta ilmassa ja mielissä.

Ylihuomenna on suuri päivä. Eräänlainen kvanttihyppy...tai joku sellainen. 27.9 tapahtuu suuria energioiden uudistumisia ja ihmisten tietoisuus lisääntyy. Siirrymme taas eteen ja ylöspäin =) Ihanaa =) On muutosten aika =9

Ja muutoksiahan tässä tapahtuukin..hihi... niin yksilötasolla kuin yleisesti. Tämä vuosi ollut suurta mullistusta. Niin paljon tapahtunut.

Ja nyt tämä työasiakin...vanha väistyy uuden tieltä... =) En vain vielä ihan tiedä mikä se uusi on, mutta kyllä se vielä selviää =) Annan vain selvitä =) Kaikki järjestyy =)

Ilolla ja mielenkiinnolla odotan =) Ylihuomiseksi en suunnittele kyllä mitään ohjelmaa....muuta kuin nautiskelua, meditointia, ja "sattumoisin" niin voimalliseen päivään "sattuva" tilaisuus kauniissa ihanassa pienessä temppelissä...hih.... =) paikalla eräs profeetallinen ihminen =) parantavaa energiaa =)

Eli kyllä on ihana viikko tiedossa =)

Taikaa =)

Rakkaat ystävät ja kaverit.

Anteeks ku mä oon tällänen epäsosiaalinen erakko.

Oon vaan niin jotenki..en tiiä. Tarviin vaan niin paljon yksinäisyyttä.

Niin paljon.

Teitä on ihana nähdä ja ihana tehdä kaikkea kivaa teidän kanssa. Mutta en vain jaksa kovin paljoa.

Ei se johdu teistä.

Mun päässä surraa niin paljon ajatuksia, ja kaikkea. Koko ajan työstän jotain uutta mielessäni.

En vain jaksa kovin pitkiä aikoja keskittyä työntämään kaikkia omia juttujani pois päästäni ja keskittymään juuri siihen ihmiseen jonka seurassa olen. Vaikea keskustella mistään kun päässä surraa jotain ihan muuta. Ja kun elän tällästä vähän erilaista elämää, en oikein osaisi muutenkaan mistään keskustella.

Ja mun pitää kirjoittaa niin paljon kaikkea, ja mietiskellä ja reenata ja harjotella kaikkia ihme juttuja. Ja lukea. Ja taas mietiskellä ja pohtia. Siihen menee kaikki aika.

Ja sitten siihenkin kun koitan välillä tyhjentää mieltä. Olla ajattelematta. Meditoida. Ja pään tyhjentäminen tällä päällä...heha huhhuh...heh...

Ja muutenkin meditoida. Se on mulle niin paljon. Opiskelen siten energioitani, itseäni, elämääni, parannan itseäni, seestän mieltäni ja vaikka mitä. Keskustelen korkeamman kanssa.

Ja joskus pitäis vaan nollatakin. Siis ihan silleen niinsanotusti normaalilla tavalla. Kattoa leffaa ja sen sellasta. Siihen ei meinaa olla aikaa.

Ei meinaa aika riittää kaikkeen mitä haluaisin tehdä.

Pitäisi luoda kanavia luovuuden purkuun. Niin paljon olisi tulossa kaikkea koko ajan, vaan kun ei ole oikein kanavia siihen. Tai olisi, mutta pitäisi hioa niitä niin paljon. Aikaa!! Tahdon lisää aikaa!!

Ja jokainen jolle luominen on tärkeää, varmaan tietää ettei sitä voi kahlita, ei aikatauluttaa, ei toteuttaa tunti tiistaisin ja puoltoista lauantaisin kello se ja se. Ja niitä ideoita pitää kypsyttää ja hautoa. Huokaus.

Ja se ajatuksen virta.....kun se tulee, sen on annettava virrata. Kaikki muu on voitava pysäyttää just sillä hetkellä. Ihan kaikki. Eikä mikään kulje eikä käy jos on ihmisten kanssa. Kaikki se virta on jumissa jos ei ole yksin. Ja silloin koko ihminen menee tukkoon ja väsyy.

Ja kun olen ihmisen seurassa, haluan antaa hänelle jakamattoman huomioni.

Vietän niin paljon aikaa jossain muualla kuin missä fyysisesti olen. Olen mielikuvitusmatkalla, käyn keskustelua jonkun muun kanssa, pohdin jotain ulottuvuutta tai energiaa.... toinen jalkani on koko ajan jossain muussa maailmassa...ja se on raskasta sille mieleni ja kehoni osalle joka on tässä maailmassa.

Ja kun on näitä kipuja ja särkyjä. Vaikka ei kipu satukaan, niin kyllä se joskus silti ihmisestä mehut vie. Kipua pitää kuitenkin koko ajan käsitellä. Sulkea pois, tutkia ja huomioida mitä saa ja mitä ei saa tehdä, missä asennossa voin olla ja missä en, mihin suuntaan voin kättäni tai koipeani kääntää ja mihin en. Missä kulmassa selkääni pidän. Kuinka hengittää.... Pakko levätä ja tuuditella itteään välillä.

Rakkaat ihmiset, olette mulle tärkeitä ja rakkaita. Mä nyt vaan oon tällänen.

Outo.

Heh. Ja yhä oudommaksi käyn. Heh.