Jee. Oli reenit. Kivaa. Ja kuu kumotti talojen välistä. Ei tienny onko se jonkun ikkuna vai kuu. Mut kuu se oli.
Taidan rakastaa itseäni. Ihanaa. Tuli ihan itku ku olin alkamassa syömään ja istahin, ni sattu polveen. Tuli sellanen niin jotenki liikuttunu olo. Piti jättää kaikki touhu sikseen ja itkee. Tuli niin hellä olo. Halusin vaan helliä itteäni. Alko niin säälitää jotenki. Heh.
Voi ku mun kroppa koko mun elämän vaan sitkeesti mua palvellu ja jeesannu vaikka mä oisin kuinka sitä rääkänny. Ja miten paljon oon inhonnu sitä =OO Ollu kaikki kauheet anoreksiat ja tyyliin oksettanu ku oon kattonu itteeni peilistä. Ja oon hävenny ja vihannu kaikkea ulkonäössäni. Paitsi hampaita. Ja muutenki. Aina oon parhaani yrittäny. Koko elämäni vaan yrittäny ja yrittäny. Pyristelly kaikkea vastaan ja sinnitelly ja koittanu selviytyä. Eikä mikään oo ottanu onnistuakseen. Kroppa on tehny töitä ja kärsiny unettomuudesta ressin takia ku oon yrittäny. Pitäs vaan olla! Tehä! Toteuttaa! Antaa toteutua!
Ja oon rääkänny sitä. Rankassu siitä että mulla on ollu paha olla. Reenannu itteni rikki, antanu muinaisen poikaystävän hakata sitä. Siis älkää hyvät ihmiset luulko että sellaisen eksän jonka tiiätte!!! EI!!! Vaan sellasen yhen mun nuoruudesta, Helsingistä.
Ja oon iteki rikkonu. Tahallani. Viillelly ja kaikkee. Voi että. Ja ollu välittämättä jos joku paikka onhajalla, niinku esim armeijassa. Jalat kärsii siitä vieläki. Ja tää polviki nyt... =,(
Ja oon ryypänny ja polttanu tupakkaa ja kaikkee. Ottanu tyhmiä riskejä...
Voi mun kroppa rakas. Anteeks.
En voinu ku itkee ja pyytää anteeks siltä. Joka paikkaa halasin ja koskin ja paijasin ja pyysin anteeks ja itkin.
Voi kun kaikki ihmiset tajuis rakastaa itteensä. Tai siis kehoaan. Ja tietenki sitä oikeaa itseäänki. Ois kaikilla niin paljon parempi olla.
Kaikkensa se kumminki tekee. Siis todella kaikkensa. Joka hetki on pieni ihme. Täynnä miljoonia pieniä ihmeitä....
Siitä pitää ymmärtää olla kiitollinen. Ja sit vielä itkin ja kiitin että mä mäen, ja kuulen, ja voin puhua ja haistaa ja maistaa ja tuntea ja hengittää ja syödä ja liikkua ja tehdä kaikkea kivaa. Pitää muistaa olla kiitollinen siitä mitä on.
Huoh. Nyt lepuutan näitä mun pieniä reppanoita käsiäni ja sormiani ja niskaani ja hartioitani rakkaita ja heittäydyn sohvalle ja alan kattoo jotain ihanaa rakkausleffaa. Vaikka tosta ton Mustan orin seikkailut. Rakkautta se on eläinrakkauski. Rakkaus mikä rakkaus.
Ja syön. Jotta tää mun rakas kehoni jaksaa paremmin.
Rakastaa! Rakastakaa!! Rakastakaa!!!
Olkaa rakkaus! Ole rakkaus. Ole itse Rakkaus.
Minä olen. Minä olen rakkaus. Olen rakkaus.
Minä olen. Minä olen-tietoisuus.
Minä olen . Olen .
Om.
<3